Ihmiset

Välillä tuntuu, kuin omistaisi koko järven

Elina Mäkinen ui tulvivassa Ruottojoessa Muoniossa, ja nauttii pinnan päällä olevan maiseman lisäksi pinnan alla näkyvästä.

Lapsena Elina Mäkinen sai kerran luistella jäätyneessä taikametsässä. Millaista olisi metsässä uiminen?

Kolme kevättä sitten, tulva-aikaan, hän kokeili. Muonion pohjoispuolella Valtatie 21 ylittää Utkujärven. Utkujärveen laskee Ruottojoki.

Sinne Mäkinen suuntasi puolisonsa kanssa kanootilla. He meloivat laajaksi tulvinutta jokea ylöspäin. Pian ei voinut enää tietää, missä joen uoma kulki. Se oli hienoa.

– Jossain vaiheessa hyppäsin kanootista uimaan.

Hän kroolasi noin metrin syvyisessä vedessä puiden keskellä uimalasit päässään. Varpaat hipoivat varpuja. Se tuntui mukavalta. Vesi oli tummaa, mutta pohja näkyi. Puoliso ikuisti uinnin dronevideolle ja siitä tuli osa suosittua Instagram-tiliä, jonka videoilla Mäkinen ui kylmissä vesissä.

Tulvametsässä uiminen oli yksi hänen hienoimpia uintikokemuksiaan. Ympärillä olivat puut ja luonto, mutta ei muita ihmisiä. Luonnonvesissä uimisen iso viehätys on, että harvoin tulee ketään vastaan.

– Välillä tuntee omistavansa koko järven.

Ruottojoen tulvaseikkailuun Mäkinen valmistautui esimerkiksi niin, että katsoi karttaa, puki uimapuvun muiden vaatteiden alle ja otti matkaan uimalakin ja -lasit, kylpytakin sekä villaisia ja lämpöisiä vaatteita. Uintiretkillä hänellä on aina mukana myös ensiapulaukku ja pienet eväät, jotka melkein aina jäävät syömättä.

Märkäpukujakin on, muttei muistikuvaa, milloin on viimeksi niitä käyttänyt.

– Musta tuntuu, että märkäpuvun kanssa ei oo ihan täysin vapaa.

Triathlonkilpailuissa märkäpuku on pakollinen 15-asteisessa vedessä. Swimrunissa kisa-asu on polvipituinen märkäpuku. Mäkinen on harrastanut molempia ja kaikenlaista muutakin.

– Siitä lähtien, kun olen vauvauintiin mennyt, en ole lopettanut uintia, hän kertoo.

Keväinen muoniolainen tulvavesi oli alle viisiasteista. Uinti oli melko lyhyt, kymmenen minuuttia. ”Elämysuinti”.

Viisiasteisessa vedessä voi uida tunninkin, mutta sen jälkeen palautuminen vie paljon aikaa, eikä samalla voi tehdä mitään. Ruottojoen tulvauinnin jälkeen päälle meni merinovillaa. Lämpö nousi rauhallisella melonnalla.

Luonnon kanssa tärkein työkalu on olla joustava ja muovautua luonnon olosuhteisiin.

Eikö luonnonvedessä uiminen pelota?

Pelko on aika luonnollista, Mäkinen vastaa. Kilpauimarit eivät yleensä suostu tummiin luonnonvesiin. Hän on itsekin uinut hallin kaakeleita laskien. Pelkoa hän lähestyy järkeillen.

– Voi tarkastella, mikä siinä pelottaa, mitä voi tulla vastaan.

Joku pelkää ruumiiseen törmäämistä. Montako ruumista on löytymättä? Kuinka todennäköistä se olisi?

Joku pelkää haukia. Mäkinen tutustuu vesistöön, sen virtauksiin, syvyyksiin, kaloihin ja kasveihin etukäteen, jolloin yhtäkkiä eteen tupsahtava asia ei säikäytä. Kaloja hän näkee harvoin, vaikka tutustuu vesistöihin myös sukeltaen. Järven pohjasta voi löytää simpukoita tai katsella kiviä. Jos pohjassa on roskia, Mäkinen yleensä kerää ne pois. Aika usein löytyy pulloja.

Vantaanjoessa pulikoineen ei ole Lapissa ikinä tarvinnut miettinyt vesistöjen puhtautta. Puhtaus on lähtöoletus.

Uimaretkillään Mäkinen varautuu monenlaisiin tilanteisiin. Hän treenaa uimista erilaisissa olosuhteissa: vesisateessa, aallokossa, virtauksissa.

– Luonnon kanssa tärkein työkalu on olla joustava ja muovautua luonnon olosuhteisiin.

Se tarkoittaa, että tunnin treenistä tulee rajussa kelissä 15-minuuttinen.

Hurjista uintikokemuksista huolimatta Mäkinen väittää olevansa turvallisuushakuinen.

– En ota riskejä.

Ei suuria tai ihmeellisiä juttuja, mutta oma matka, minkä tekee, voi tehdä niistä aika spesiaalin.

Uiminen on Mäkisen tapa paeta arkea. Vedessä kelluessa hän sulkee koko muun maailman pois. Hänellä on kuulonalenema, ja vesi on myös hiljaisuutensa vuoksi paikka, jossa voi nauttia.

– Maailmassa on niin paljon kauniita paikkoja. Ne voi olla aika lähelläkin, ei suuria tai ihmeellisiä juttuja, mutta oma matka, minkä tekee, voi tehdä niistä aika spesiaalin.

Vesi tuntuu luonnolliselta paikalta olla ja harrastaa. Mäkinen on kilpauinnin lisäksi harrastanut esimerkiksi uimahyppyjä ja uppopalloa.

Uinnista on tullut tapa olla luonnossa ja läsnä. Kartalta voi etsiä paikkoja, joissa voisi olla kirkasta uimavettä. Muoniossa Mäkinen on uinut esimerkiksi Jerisjokea alaspäin.

– Se on aika kiva. Syvyyttä ei ole liikaa, mutta ei tartte kahlata. Vesi on tummaa, mikä voi monelle olla jännittävää.

Mäkisellä ja hänen elämänkumppanillaan ei ole tarkkoja suunnitelmia jatkosta tai esimerkiksi ensi talven asuinpaikasta. Kaksikon tapa on mennä virran mukana ja kelien mukaan. Kun pakkaset jäädyttävät järvien pinnat luistelukuntoon, on suuntana pohjoinen.

Luonnonvesissä Mäkinen haluaisi kokea vielä yhden asian.

– Mua kiinnostais mennä uimaan jäälauttojen keskelle, missä jäät irtoo, mutta en oo keksinyt, missä sen sais tehtyä turvallisesti.