Paikallisuutiset

Kotimajoituksen historiasta kertova kirja ilmestyy keväällä

Kunnia kylän emännille

Sirkan kotimajoituksen historiasta kertova kirjahanke on loppusuoralla, ja kirja on tarkoitus julkaista keväällä. Sirkkalaislähtöinen Marja Toivonen on työstänyt historiikkia kolme vuotta, ja aineistoa kerätessään hän on yllättynyt muun muassa siitä, miten paljon kotimajoitustoimintaa Sirkassa on ollut.

– Kartoitimme yhdessä kyläläisten kanssa Sirkan kylän talot 1960-luvun alkupuolelta ennen kuin turistirakentaminen alkoi. Taloja oli silloin 108, ja niistä liki 30:ssä on ollut majoitusta, Toivonen kertoo.

Varsinaisten kotimajoitustalojen lisäksi matkailijoita majoitettiin tarvittaessa myös naapureihin, sillä postikorteilla ja kirjeillä tehdyt varaukset eivät aina olleet täsmällisiä ja matkailijoita tuli usein enemmän kuin mihin oli varauduttu.

Myös se yllätti Toivosen, kuinka suurista ryhmistä kotimajoitus 1930-luvulla alkoi ja että ryhmät olivat ruotsinkielisiä. Svenska Finlands Skidförbund järjesti Sirkassa hiihtokursseja ennen sotia vuosina 1936–1941, ja siihen aikaan ruotsinkielisten hiihtokurssilaisten lisäksi Sirkassa oli vain vähän muita matkailijoita. Suomen Latu alkoi tuoda ryhmiä Sirkkaan vasta sodan jälkeen, ja 1950-luvulta lähtien Sirkkaan järjestivät matkoja myös muut järjestöt ja esimerkiksi koululuokat.

Yllättävää Toivosen mukaan on ollut myös kotimajoituksen työllistävä vaikutus. Suuri määrä kylän tyttöjä ja naisia työskenteli apulaisina kotimajoitusta järjestäneissä taloissa.

Myös ulkomaalaisten matkailijoiden määrä oli suurempi kuin mitä Toivonen oli osannut ajatella. Eniten matkailijoita majoittivat Sirkassa Taimi ja Kalle Sirkka , joilla oli Suomen Retkeilymajan edustus 1950-luvulta 1980-luvun alkuun. Heillä majoittui turisteja paljon kesäisinkin, ja heidän vieraskirjoistaan löytyy suuri määrä kansainvälisiä vieraita.

– Heillä on ollut koko aikana yli 4000 matkailijaa, joista noin 700 on tullut ulkomailta, Toivonen kertoo.

Toivonen on haastatellut kirjaa varten noin 80 ihmistä Sirkassa ja Etelä-Suomessa. Hän on tallettanut muistoja kotimajoittajien lapsilta, taloissa apulaisina työskennelleiltä henkilöiltä ja muilta kyläläisiltä sekä matkailijoilta ja hiihtomatkoja Sirkkaan järjestäneiden järjestöjen edustajilta ja näiden jälkeläisiltä. Kotimajoitusta järjestäneistä vain muutama on enää elossa.

Syyskesällä Toivonen sai käsiinsä nauhoitteen, jossa Viena Erkkilä , yksi Sirkan kylän ensimmäisistä kotimajoittajista, kertoo toiminnastaan. Kittiläläinen Vuokko Jokela haastatteli Erkkilää Savonlinnan kieli-instituutissa suorittamiinsa opintoihin liittyvänä harjoitustyönä vuonna 1976, ja haastattelu oli tallennettu c-kasetille. Kun kasetti löytyi, siitä katkesi ensimmäisellä kuuntelukerralla nauha. Nauha onnistuttiin kuitenkin korjaamaan, ja haastattelu saatiin tallennettua sähköiseen muotoon.

Haastattelujen lisäksi Toivonen on tutkinut Kansallisarkiston digiarkistoa ja vanhoja lehtiä ja istunut Urheilumuseossa lukemassa Suomen Ladun ja sen edeltäjän pöytäkirjoja.

Kotimajoituksen historian esiin tuominen on Toivosen mielestä tärkeää, jotta Kittilässä ymmärrettäisiin kyläläisten rooli menestyvän matkailukeskuksen rakentamisessa.

– Sirkan kylästä tulee tällä hetkellä esiin Levi irrallisena turistikeskuksena, jota ei ole linkitetty kylän elämään. Kylän ihmisten oma aktiivisuus on kuitenkin ollut tärkeässä osassa perustan luomisessa. Matkailu on kytkeytynyt tiiviisti ihmisten arkielämään, hän sanoo.

– Annetaan kylän emännille se kunnia, joka heille kuuluu, että he ovat luoneet perustan ja osanneet olla palveluhenkisiä. Se ei ole ollut helppoa, ja kuitenkin kaikki on tehty viimeisen päälle.

Toivosen haastatteluista käy ilmi, ettei kotimajoitus aina ollut kovinkaan tuottoisaa toimintaa, koska majoittujia kohdeltiin kuin vieraita.

Talokohtaiset tarinat on Toivosen kirjassa ryhmitelty kylän alueiden mukaan, ja teoksessa on tietoa kaikkiaan 27 talosta, jossa on järjestetty kotimajoitusta.

Suurimpia majoittajia olivat Immeljärven ympäristössä Oskari Ajo ja Tauno Koutaniemi , keskikylällä Simo ja Hilja Vainio , Muoniontien varrella Selina Lakso ja Viena Erkkilä, Kuusikonniemessä Lempi Kaarela , Poikkijärvellä Viljo ja Pirkko Köngäs ja Könkääntien varrella Eevi Danielsson . Määrällisesti eniten matkailijoita majoittivat Taimi ja Kalle Sirkka.

– Olen pyrkinyt tekemään talokohtaisista jaksoista värikkäät ja elävät. Olen kuvannut vähän talon historiaa ja perhettä ja myös kotimajoittajien persoonaa, Toivonen kertoo.

Hän halusi kirjaan myös taustaa kotimajoituksen synnylle, ja niinpä kirja valottaa osaltaan myös Lapin hiihtomatkailun käynnistymistä sekä Sirkan kylän historiaa 1920-luvun alusta lähtien 1970-luvulle saakka.

Kotimajoituksen kultakautta elettiin Sirkassa 1950-luvulta 1980-luvun alkuun, jonka jälkeen kylään alkoi syntyä hotelleja ja lomakyliä.

Kirjan yleisessä osassa Toivonen käy läpi myös matkailuyrittäjyyden alkua Sirkan kylässä ja kertoo ensimmäisistä matkailijoista, jotka rakensivat Sirkkaan oman mökin.

Idea kotimajoituksesta kertovasta kirjasta syntyi Facebookissa Met sirkkalaiset -ryhmässä muutama vuosi sitten. Siellä julkaistiin runsaasti vanhoja valokuvia, joista monet liittyivät matkailuun.

– Tuntui, että on sääli, että kuvat pyörivät vain siellä eikä niitä ole kerätty mihinkään, Toivonen sanoo.

Kun hän jäi eläkkeelle, hän tarjoutui kirjoittamaan kirjan. Ajatus kotimajoituksen historian tallettamisesta oli käynyt jo aiemminkin hänen mielessään, sillä hän on itsekin varttunut talossa, jossa majoitettiin matkailijoita. Hänen vanhempansa Lempi ja Aukusti Kaarela järjestivät kotimajoitusta vinttihuoneissaan Kuusikonniemessä.

Toivonen on kiinnostunut kotimajoituksen historiasta paitsi henkilökohtaisesti myös ammatillisesti. Hän on yhteiskuntatieteilijä ja filosofian tohtori ja teki uransa työelämätutkijana. Hän jäi kolme vuotta sitten eläkkeelle Teknologian tutkimuskeskus VTT:n palveluinnovaatioiden professuurista.

”Kylän ihmisten oma aktiivisuus on kuitenkin ollut tärkeässä osassa perustan luomisessa. Matkailu on kytkeytynyt tiiviisti ihmisten arkielämään.

Viena Erkkilä muistelee

”Se on alkanu tämä hiihtomajotus Sirkassa 1936 maaliskuussa. Silloin on olhet suomenruotsalaiset, ne on olhet ensimmäiset Sirkassa. Mutta kaikkein ensimmäiset hiihtäjät on olhet Pallastunturilla 1934, se oli Suomen Kristillisen Naisyhistyksen kurssi – sen opettajan nimeä en muista kuka oli – naisliikuntakurssiksi sanothin. Mutta nämä hiihtokurssit on olhet, nämä on täältä Sirkasta lähtösin, nämä on Levillä, kaikkein ensimmäiset on Levillä olhet. Ja sitte on siitä asti ollu, paitti sota-aika sitte ku saksalainen teilas kaikki talot, ei voitu pittää ennenkö 1948 ja 1949 on ollu sitte seuraavat. Mutta joka vuosi siihen asti ollu ja sitte taas siitä tänne on ihan joka vuosi.

Mutta kaikki on kehittyny, kehitys on kulkenu joka paikassa. Esimerkiksi puvut, nyt ne on koristelleet tekstiileillä. Siihen aikhan niillä oli pussihousut ja golfhousut ja kippuranokkaset kengät. Ja sukset olthin semmoset, joissa oli nahkamäystimet, joissa oli kengät kiinni. Sitte se kehitty niin, että ne sai oikeat rotanloukkutsithet ja niihin vaijerit taka, kengänkantaan painettavat. Ja puserot oli lyhviä vyötärhön asti, liitinkipuserot. Takki päälläki ne hiihteli. Naisilla oli hamhet ja toisilla oli hamehousut. Ne oli semmoset leveälahkeiset, että ku nainen seiso, niin näytti, että on vekki eessä ja vekki takana, mutta silti ne oli hamehousut. Silloin mieki olen ensimmäiset housut laittanu, tehin itte, ku kattoin ittekseni hamehousuista mallin 1937 kevväällä ja heti tehin ittelleni hamehousut.”

”Ja sitte ku net tuli Kittilästä ensimmäiset, silloin ennen sottaa, se ei ollu aurattu maantie, suksilla kuljethin ja hevosilla. Niin hevosia meni välissä kymmenenki kirkolle vasthan, joka vuosi lissäinty väki. Niin hevosilla menthin vasthan, rekhen laitethin tavarat, ja miehet ja naiset narun päässä perässä huilas suksilla. Koska rekhen ei voinu mahtua ku joku, joka väsy, niin se otethin. Ja tämän kahenkymmenen kilometrin taipalhen kirkolta tänne Sirkhan niin net täyty kulkea sillä lailla. Välissä oli niin pakkanenki, että ne oli jäätymässä sinne kylille. Eihän ne etelän ihmiset osanhet vaatita näihin Lapin pakkashin; neljässäkymmenessä asthessaki oli yön aikana pakkanen. Kyllä muistan, ku mie monta kertaa menin mieheniki hevosen kanssa Kittilhän vasthan, ja kellä oli kylässä hevosia niin eiku vasthan hiihtäjiä. Kolme tuntia kesti matka Kittilästä. Nythän ne hienosti ajavat pikkuautoilla ja linjavaunuilla, ja sitte kesän aikana niin nehän kulkee moottoripyörillä ja autoilla – nyt nykysin, että aika on niin paljon muuttunu.”

Otteet ovat valmisteilla olevasta, Marja Toivosen kirjoittamasta Sirkan kylän kotimajoituksen historiasta kertovasta kirjasta. Viena Erkkilä muistelee niissä kotimajoitustoiminnan alkua. Erkkilä oli Sirkan kylän ensimmäinen kotimajoittaja 1930-luvulla yhdessä kestikievaria pitäneen Hanna Kaarelan kanssa. Vuokko Jokela haastatteli Erkkilää Savonlinnan kieli-instituutissa suorittamiinsa opintoihin liittyvänä harjoitustyönä vuonna 1976, ja Marja Toivosen kirjan lainaukset ovat peräisin Jokelan haastattelunauhoitteesta.