Urheilu

Anssi Tapion kirja-arvostelu: Sami Jauhojärvi on kiinnostavampi kuin elämäkertansa

Hiihtäjä vierailee Kolarissa ensi viikolla.

Sami ”Musti” Jauhojärven elämäkerrassa Uho (Tammi, 2024) on pieni, mutta kuvaava ongelma. Ammattitaitoiset kirjoittajat Outi Hytönen ja Karo Hämäläinen eivät tunnu oikein osaavan valita, miksi he puhuttelevat päähenkilöään. Välillä hän on tuttavallisesti Sami, mutta useammin viralliseen journalistiseen tapaan Jauhojärvi tai Sami Jauhojärvi.

Sama oikean etäisyyden etsiminen kerronnassa vaivaa muutenkin. Välillä tekstissä pilkahtaa sanavalmiin Lapin miehen hauskoja murjaisuja, välillä kieli on hyvin virallista. Välillä käydään elämänmakuisesti hetki juhlimassa Mustin kanssa tai maistelemassa katkeraa pettymystä, sitten pian palataan harjoitusten kuvailemiseen ja kisasuoritusten kertaamiseen.

Kirja on kuin rikkinäinen kamera, joka hakee koko 368 sivun ajan oikeaa tarkennusta.

Ensimmäiset Fischer-suksena hän voitti kilpailussa Sieppijärvellä.

Ei saa käsittää väärin: sellaisenaan Uho on täysin kelpo urheilijaelämäkerta, helppolukuinen ja hyvin taustatietoa urheilijan vuosiin löytänyt. Jauhojärvi on selvästi ollut mukana tekemässä kirjaa ja kertonut vuosistaan avoimesti, välillä liiankin. Esimerkiksi seksuaaliseen heräämiseen päättynyt nuoruuden liian innokas kuntoilukokemus oli jopa vähän kiusallista luettavaa.

Herkullisimmillaan kirja on, kun Musti on pettynyt. Kun maajoukkuekaveri Matti Heikkinen otti MM-mitalin ennen häntä. Kun Heikkinen nousi maailmanmestariksikin hänen edellään. Kun astmalääkitys aiheutti masennusta ja veti miehen pohjalle. Silloin lukijakin on eniten Mustin puolella.

Suhde omaan isään ja isän kuolemakin käydään läpi rehellisesti ja suoraan. Norjalaisten tylyttäminen doping-kohun jälkeen sen sijaan saa jopa naurahtamaan.

Lappilaislukijalle myös runsas kotimaakunnan esittely on raikas tuulahdus verrattuna maailmalla viipottaviin urheilijoiden peruselämäkertoihin. Lappilaiset matkan varrelta, perhe, vaimo, luottohierojat, treenikaverit ja luotetut suksiniekat ovat isossa roolissa.

Lapin kisojakin Musti koluaa kirjassa paljon, esimerkiksi Ylläksellä, Oloksella ja Saariselällä, Tykkikisoista Kultapullokisoihin. Ensimmäiset Fischer-suksena hän voitti kilpailussa Sieppijärvellä, ja kävipä Jauhojärvi länsirajan takanakin hiihtämässä itselleen rahat uuteen pyykkikoneeseen. Hiihto ammattina näyttää kirjan jälkeen ihan eriltä.

Halusiko kirjan päähenkilö itse pitää pienen etäisyyden?

Vaikka Uho on täysin mallikelpoinen suoritus, on sen lukemisen jälkeen ihan aavistuksen pettynyt olo. Musti on suomalaisen urheilijakunnan väriläiskiä, suorapuheinen ja hauska hoon päältä puhuja, eikä elämäkerta aivan tavoita sitä. Halusiko kirjan päähenkilö itse pitää pienen etäisyyden ja tietyn virallisuuden asteen kirjassaan?

Sami Jauhojärvi kertoo hänestä kirjoitetusta elämäkerrasta Uho – Sami Jauhojärven tarina Kolarin kirjastolla maanantaina 2. joulukuuta kello 16–17.