Kulttuuri

Bengt Niska näki viimein, kuinka Nils Holgersson matkaa Tornionlaaksoon

Meän kielen puolesta taistellut pajalalainen Bengt Niska on iloinen, että Peukaloinen lopulta saapuu Meänmaalle,vaikka Tornionlaakson lastenteatteriversio jättää myös toivomisen varaa. Tornionlaaksolaisten pitäisi Niskan mukaan vaatia Ruotsilta anteeksipyyntöä ruotsalaistamispolitiikan vahingoista.

Peukaloisen retket eivät koskaan yltäneet Tornionlaaksoon asti. Oli aivan kuin koko Tornionlaakso olisi unohdettu niistäkin. Se harmitti pajalalaista Bengt Niskaa koululaisena.

Varttuneempana Niska mietti, oliko sekin osa Ruotsin valtion harjoittamaa ruotsalaistamispolitiikkaa. Olihan kirjailija Selma Lagerlöfin lastenkirjan tavoite paitsi viihdyttää myös pönkittää kansankotia. Lagerlöfin kirjojen lukeminen, Pohjois-Ruotsin puuttumisen ihmetteleminen ja sen hiljainen hyväksyminen oli Ruotsissa sukupolvikokemus, joka tuli esille myös vuosi sitten julkaistussa Ruotsin tornionlaaksolaisten sovintokomission loppuraportissa.

Tornionlaakson teatterin johtaja Erling Fredriksson otti asiakseen tuoda Peukaloisen retket Meänmaalle, jotta tämän päivän tornionlaaksolaislapset kasvaisivat katsomaan kotiseutua ylpeästi.

Olis ollut jotakin kulttuuristakin, ette millä tavala ihmiset elit täälä. Bengt Niska

Lasten näytelmä Lennä Laakson yli (ruotsiksi Nisses Underbara resa) muuttaa sen katsojat päähenkilö Nilsin tavoin peukaloiseksi, joka hanhen selässä ottaa kurssin Tornionjokivarteen. Esityksessä katsojatkin istuvat hanhen päällä ja matkaavat Meänmaalle. Ensimmäinen laskeutuminen on Haaparannalla. Pohjoisempana käydään Övertorneålla ja Jukkasjärvellä.

Teemana on kielijuurien etsiminen: Nils ei ole oppinut meänkieltä, mutta hiiri auttaa. Erilaiset eläinhahmot eri paikkakunnilla ovat tarinassa pulassa ja tarvitsevat apua. Hahmot ovat meänkieli, aikuiskatsoja tulkitsee.

Esityksen leikkisä sävy muuttuu, kun tummanpuhuvassa kohtauksessa nähdään Akamellan hautausmaa, josta meänkielisten vainajien kalloja anastettiin rotubiologisiin tutkimuksiin Ruotsin valtion luvalla. Kohta pelottaa joitakin lapsikatsojia.

Se ei ole sinun vika, ääni sanoo Nisselle. Ei ole sinun vika, että unohit kielen.

Lopussa Nisse huomaa oppineensa jonkin sanan meänkieltä. Kaverit auttoivat, ja auttoihan Nissekin kavereita pulasta taikuuden avulla.

Pajalalaisen lapsiyleisön joukossa esityksessä istuu 72-vuotias Niska, joka sai vielä vanhana todistaa Peukaloisen retkien ulottumisen Tornionlaaksoon.

Millainen esitys hänen mielestään?

– Olis ollut jotakin kulttuuristakin, ette millä tavala ihmiset elit täälä, entinen kunnanneuvos, sosiaalidemokraattien kansanedustaja ja meänkielen puolestapuhuja miettii.

Aiheen käsittely olisi voinut olla hänen mielestään parempikin. Tornionlaakson teatterin versio vei Nilsin kauemmas Lagerlöfin alkuteoksesta, joka on kirjoitettu 1900-luvun alussa. Kirjan oli tarkoitus kuvata Ruotsin valtakuntaa ja sen kulttuuria. Tornionlaakso ei saanut esittelyään. Niska harmittelee, että Tornionlaakson teatterin versiossakaan ei ole koskiveneitä, ei maanviljelyä, ei malmeja.

Kieliteeman käsittely sen sijaan on Niskan mielestä paikallaan. Hän toivoo, että sovitus saisi nyt mahdollisimman laajan näkyvyyden Ruotsissa.

– Mie haluaisin, että näytettäis Ruotsin tv:ssä ja ympäri Ruotsin maata.

Lagerlöfin ruotsalaisidentiteettiä rakentava teos oli Niskan mielestä propangandaa.

Mie toivon, ette nämät jotka on nyt aktiivisia tässä vähemmistöasiassa, tohtivat ottaa soan.

Ruotsin tornionlaaksolaiset, kveenit ja lantalaiset jättivät Ruotsin valtion sortopolitiikan jälkiä käsittelevän totuus- ja sovintokomission loppuraportin valtiolle viime vuoden marraskuussa. Niska oli mukana työssä vähemmistön edustajana.

Niska on viimeisen vuoden aikana kertonut medialle omaa elämäntarinaansa ja kerrannut sitä, miten ruotsalaistamispolitiikan jäljet hänessä näkyvät. Lapsuus on ollut paljon mielessä. Ne kipeät, toiseuttavat muistot.

– Se on kirkastunnu mulle, miksi minusta on tullu sosialisti, Niska sanoo.

Valtio on antanut sovintotyölle miljoonan rahoituksen, joka Tornionlaaksolaisten liiton mukaan on alku. Valtio ei ole kuitenkaan esittänyt virallista anteeksipyyntöä, jota meänkielinen vähemmistö aivan ensimmäiseksi odottaa. Ne vanhat ihmiset, joita kohtaan valtio on toiminut väärin, eivät kohta enää ole kuulemassa mahdollista anteeksipyyntöä, Niska muistuttaa.

Niska ei itse ole enää aktiviisena toimijana tornionlaaksolaisten vähemmistöasiassa, esimerkiksi Ruotsin tornionlaaksolaisten liitossa S-TR:ssä. Terveys on heikentynyt rajusti viime keväästä lähtien.

– Sairas mies olen, Niska sanoo.

Valtiota pitäisi osata myös painostaa. Niska ehdottaa nyt aktivismin keinoja.

Miksei valtiopäivien edessä leiriydytä jo?

– Mie toivon, ette nämät jotka on nyt aktiivisia tässä vähemmistöasiassa, tohtivat ottaa soan, hän sanoo.

Tornionlaakson teatteri esitti Lennä halki laakson -esitystä marraskuussa Pajalassa ja koulukiertueella muissa kunnissa. Esitykset ovat päättyneet. Näytelmän käsikirjoitti Edvin Löfgren, rooleissa olivat Klara Pasma, Edvin Löfgren ja Ros-Mari Barmosse. Ohjaaja oli Lisa Hennix Raukola.