Paikallisuutiset

Suomi kohtelee poronhoitajia naapureitaan nuivemmin, sanoo luonnonvarapäällikkö Hannu Lohvansuu

Reilun kymmenen vuoden aikana maitotilojen määrä on romahtanut Kittilässä. Myös porotiloille on entistä vaikeampi löytää jatkajia.

– Valtiolla on vähän nuiva suhtautuminen poronhoitoon, Enontekiön, Muonion ja Kittilän kuntien luonnonvarapäällikkö Hannu Lohvansuu sanoo.

Hän puhuu reilun kymmenen vuoden kokemuksella kolmen kunnan maaseutupalveluista. Esimerkiksi poronhoitajille maksettavat petokorvaukset ovat iso osa viranomaisen työtä näissä kunnissa.

Kun ahma, susi tai ilves käy porojen kimppuun Ruotsin tai Norjan Lapissa, valtio pyytää pedon helikopterilla pois. Kun näin käy Suomen puolella, poronomistajat hakevat valtiolta kaatolupaa ja järjestävät jahdin itsenäisesti ja omalla kustannuksellaan.

– Sieltä tulee 50-sivuinen ohje, mitä saa tehtä ja mitä ei. Ja jos sitä ei noudata, joutuu käräjille, Lohvansuu karrikoi.

Suomen Käsivarressa ahmaluku on pieni, mutta vahinkojen määrä kohtuullisen suuri. Siitä Lohvansuu päättelee, että petoja siirtyy naapurimaista rajan yli Suomeen. Enontekiöllä korvataan vuosittain tuhat pedon syömää poroa. Muoniossa ja Kittilässä määrä on kolmisensataa.

Lohvansuu kertoo, että ilmoituksen petovahingosta voi tehdä kuka tahansa kuolleen poron löytänyt. Ilmoitus tehdään maa- ja metsätalousministeriön Pesä-sovelluksella, jonka voi ladata sovelluskaupasta.

Vahingot katsotaan keväällä, paljonko on kuollut poroja ja sen perusteella maksetaan korvausta.

Lohvansuulla on toinenkin esimerkki nuivasta suhtautumisesta. Pari, kolme vuotta sitten poroja kuoli runsaasti vaikeiden talvisäiden vuoksi. Ensimmäisenä vuonna valtio maksoi poronhoitajille jälkikäteen korvauksia. Toisena ja kolmantena vuonna linjattiin, että sää ei ole enää poikkeuksellinen, eikä korvauksia maksettu.

Ruotsalaiset ja norjalaiset poronhoitajat saivat Lohvansuun mukaan korvaukset ja apua porojen ruokintaan jo talvella, kun maa jäätyi niin, etteivät porot saaneet kaivettua syötävää. Suomessa korvaukset haettiin jälkikäteen.

– Vahingot katsotaan keväällä, paljonko on kuollut poroja ja sen perusteella maksetaan korvausta, Lohvansuu kertoo.

Se on hänen mielestään nurinkurista ja kertoo valtion suhtautumisesta.

– Poronhoitoa ei niin arvosteta ja se kohdistuu aika lailla saamelaisiin.

Porohoitajia kohdellaan myös petokorvausten maksussa eri tavalla kuin muita eläimiä menettäneitä. Lohvansuun mukaan esimerkiksi pedon syömästä koirasta saa korvauksen nopeasti. Porovahinkoja kerätään maaliskuuhun saakka, ja viime vuoden vahingot maksettiin poronhoitajille elokuussa.

Täyden korvauksen saaminen oli silloinkin hiukan epävarmaa, koska valtion budjettiin varattu 10 miljoonaa ei riittänyt korvauksiin. Loppuosasta päätetään erikseen.

– Maatalouden tilanne huononee ja maatilat vähenevät entisestään, alkoi Tunturi-Lapin syyskuisen maaseutulautakunnan pykälän esittelyteksti.

Lohvansuun Tunturi-Lapissa viettämässä reilussa kymmenessä vuodessa maitotilojen määrä on romahtanut etenkin Kittilässä, jossa niitä oli vuonna 2013 vielä 20. Nyt jäljellä on yksi. Loput kuusi maitotilaa löytyvät Enontekiöltä ja Muoniosta.

Viime vuosina porotiloillekin on ollut vaikeampi löytää jatkajia, Lohvansuu arvioi. Tällä hetkellä kolmessa kunnassa on noin 150 eloporotuen hakijaa.

Tilojen vähentymisen lisäksi iso muutos työssä on papereiden ja postittamisen loppuminen. Ennen kirjeitä postitettiin pahimmillaan 400 vuodessa, nyt ei juurikaan.

Petovahinkoilmoitukset tehdään kokonaan sähköisesti, samoin maatilojen peltojen viljelyseuranta, joka tehdään toista vuotta satelliittien ottamilla kuvilla.

Tekoäly tunnistaa kuvista viljellyt ja viljelemättömät pellot, ja jos pellolla ei ole tehty mitään, viljelijä saa ilmoituksen ja pyynnön lähettää kännykkäkuvan samasta kohdasta.

Kolmen kunnan 140–150 selvityspyynnöstä alta kymmenen on selvittämättä, Lohvansuu laskee.

– Aika äkkiä viljelijät on siihen tottunu.

Suurin osa maatiloista tuottaa rehua ja laidunmaata eläimille. Joukossa on vähän perunanviljelyä ja muutama kasvimaapalsta, Lohvansuu kertoo.

Kun tilojen ja paperityön määrä on vähentynyt ja peltojen tarkastuksetkin hoituvan tekoälyn avulla, riittääkö maaseutuviranomaisille jatkossa töitä?

Riittää, Lohvansuu sanoo, mutta yhteistoiminta-alueiden määrää voitaisiin hänestä vähentää Lapissa nykyisestä seitsemästä. Viranomaisen sijainnilla ei ole enää niin suurta merkitystä, kun asiat hoidetaan sähköisesti.

– Voisi olla koko Lappi yhdessä, sama kuin Pohjois-Karjalassa, Henkilöt voisivat olla kunnissa tavattavissa yhtenä toimistopäivänä viikossa, Lohvansuu miettii.

Tunturi-Lapin maaseutulautakunta keskusteli syyskuussa yhteistoiminta-alueen laajentamisesta joko pohjoinen–etelä- tai itä–länsi-suunnassa.

Lautakunta oli huolissaan paikallisen toiminnan ja porovahinkojen maastotarkastusten jatkumisesta ja välimatkoista.

Nykyistä laajemman yhteistyön puolesta puhuisi palveluiden särkymävara. Nyt kahden hengen miehitys on haavoittuva, ja se nähtiin tänä vuonna vuonna, kun toukokuussa tehtäviä ei hoitanut kukaan maaseutusihteerin irtisanoutumisen ja luonnonvarapäällikön sairastumisen vuoksi.

– Aortta räjähti vappuna, olin kuukauden pois. Tuuri, että jäin henkiin, Lohvansuu kertoo.

Jos on koko ajan epävarma siitä, mitä leipä huomenna maksaa, pitäisi panna rahaa säästöön, että pysyy hengissä.

Lohvansuu miettii, miten maaseutu voisi jatkossa olla muutakin kuin nuorista ja palveluista tyhjentyvää eläkeläisten asuinaluetta. Yli puolet ihmisistä haluaisi asua maaseudulla, Lohvansuu tietää kyselyistä.

Voisiko Suomessa olla systeemi, joka mahdollistaisi pienimuotoisen viljelyn ja maalla asumisen ilman isoa taloudellista riskiä? Lohvansuun mielestä maataloudessa on yhä riskien lisäksi myös järkeä ja sillä on tulevaisuus.

– Maailman väkiluku koko ajan kasvaa, viljelty pinta-ala pienenee. Pakkohan se on viljellä.

Suomessakin, Lohvansuu ajattelee.

Toisaalta hänen katseensa ulottuu Euroopan Unioniin ja sinne haluavaan Ukrainaan, jossa peltoja on Lohvansuun käsityksen mukaan yhtä paljon kuin muussa EU:ssa yhteensä. Jos Ukraina tulee mukaan unioniin, maataloustukien määrä luultavasti pienenee. Miten se vaikuttaisi maanviljelyyn pohjoisessa Suomessa?

Maataloutta tuetaan siksi, että ruuan hintaa voidaan ennustaa, Lohvansuu toteaa. Euroopan Unionissa ja säätelyssä ja valvonnassa on Lohvansuun mielestä sekä hyvää että huonoa.

– Ihmiset voi ajatella, että ruoan hinta pysyy samana, niin he voivat tehdä muita investointeja. Jos on koko ajan epävarma siitä, mitä leipä huomenna maksaa, pitäisi panna rahaa säästöön, että pysyy hengissä.

Onko unioni hyvä vai huono, siitä Lohvansuu ei tohdi sanoa viimeistä sanaansa. Elämä ja kokemus ovat opettaneet, että kun jostain on ollut oikein varma, totuus onkin lopulta osoittautunut juuri päinvastaiseksi.

Lohvansuun pitkä ja monihaarainen työura kulkee kohti eläkepäiviä. Sairastelut ja elämäntilanne ovat johtaneet pohdintoihin siitä, mikä elämässä on tärkeää.

– Ottaa rauhallisesti ja ottaa muutkin vähän huomioon. Huumoria pyrin viljelemään. Sillä pärjää kyllä. Eikä ota itseensä, vaan pystyy nauramaan itselleen ja omille töppäilyilleen.