Paikallisuutiset

Sankaritähystäjän oli vaikea lähteä viimeiselle lennolle – alas ammuttu kone löytyi vasta seuraavana syksynä

Lapin sota vei ihmishenkiä viime metreilläkin. Yksi heistä oli Mannerheim-ristillä palkittu lentäjä Paavo Kahla.

23. lokakuuta 1944, sumuisena aamuna, Fokker CX FK-104 -lentokone lensi Kittilän Aakenustunturin yllä. Kyydissä olivat lentäjä, kersantti Jouko Liinamaa ja tähystäjä, koneen kapteeni, luutnantti Paavo Kahla . Lapin sota läheni loppuaan.

Lento jäi miesten viimeiseksi.

Kittilässä, Aakenustunturin Hanhimännikössä on nykyisin lähes tunnistamattomat jäänteet lentokoneesta sekä kivi, johon on kiinnitetty laatta. Laatassa lukee:

Suomen ilmasodan viimeiset uhrit

23.10.1944

Kapt P E Kahla

Kers J V Liinamaa

FK-104.

Laattaan on kiinnitetty myös Mannerheim-risti. Se kuului Kahlalle.

Tapahtumien kulkua ei tiedetä tarkalleen. Kahlan ja Liinamaan kone lähti tiedustelulennolle Kemistä Käsivarren suuntaan kello 6 aamulla. Viimeinen havainto koneesta on 20 minuuttia myöhemmin. Kone ammuttiin alas, mutta ei ole varmaa, tapahtuiko ampuminen jossain Levin ja Aakenuksen lähellä vai jopa Kilpisjärven suunnalla, ja Liinamaa onnistui lentämään koneen Aakenukselle saakka.

Kersantti Liinamaan rannekello pysähtyi aikaan 7.37. Se on mahdollisesti hetki, jolloin kone syöksyi maahan ja tuhoutui. Samalla kello meni rikki ja lakkasi toimimasta.

Sekä Lohtajalla syntynyt Kahla että ylihärmäläinen Liinamaa olivat jo onnistuneet välttämään kuoleman täpärästi sodan aikana. Vuonna 1940 Kahlan lentäjä sai osuman ilmassa, mutta luutnantti onnistui kipuamaan tähystäjän paikalta täydessä vauhdissa lentäjän syliin, pitämään koneen ilmassa ja ohjaamaan koneen turvaan. Vasta laskeutuessa Fokker meni nurin, mutta Kahla jäi eloon ja suoritti 141 sotalentoa, muun muassa tähystys- ja kuvauslentoja.

Liinamaa puolestaan joutui tähystäjänsä kanssa pommituslennolla Poventsaan tekemään pakkolaskun järven jäälle lumipyryssä. He kätkivät koneen ja joutuivat kulkemaan umpihangessa seitsemän päivää vähillä varusteilla, kahden päivän muonalla ja pistooleilla, ennen kuin osuivat viestijoukkueen etuasemaan ja pelastuivat.

Kahla tapasi sodan aikana Mannerheiminkin. Kahlan ja marsalkan keskustellessa muut seurasivat sivusta. Melko pitkän jutustelun jälkeen Mannerheim poistui, ja sotilastoverit kysyivät Kahlalta keskustelusta.

– Harvinaisen utelias mies, Kahla tokaisi.

Kohtalokkaalle viimeiselle lennolle miehet lähtivät eri tunnelmissa. Kahla oli oikeastaan jo kotiutettu ja palauttanut varusteensakin, mutta suostui tuuraamaan sairastunutta tähystäjää vielä yhdellä lennolla. Parikseen hän valitsi Liinamaan, jonka kanssa hän oli työskennellyt usein. Liinamaalla oli kuitenkin huono aavistus, etiäinen lennosta. Viimeiseksi ennen koneeseen astumista hän sanoi: ”On kuule vaikea nousta koneeseen.”

Fokker löytyi seuraavana syksynä, kun poromies sattui paikalle. Kersantti Liinamaa tunnistettiin kellosta, jota sittemmin säilytettiin tämän vanhempien piirongin päällä.

Luutnantti Kahla ja kersantti Liinamaa olivat viimeiset Suomen ilmasodassa kuolleet taistelijat. Kahla on myös viimeinen sodassa kuollut Mannerheimin ristin ritari, ritari numero 54.

”On kuule vaikea nousta koneeseen.

Reino Myllymäki sai ajatuksen kirjasta Mannerheim-ristin ritari Paavo Kahlan kotipaikkakunnalla Lohtajalla

Ensimmäisen kerran ilmailuhistorian harrastaja Reino Myllymäki törmäsi Paavo Kahlan nimeen vaimonsa kotipaikkakunnalla Lohtajalla.

– Selasin veteraanimatrikkelia ja huomasin, että täällähän on ollut Mannerheim-ristin ritari, Myllymäki sanoo.

Hän löysi myöhemmin Kahlan isän hautakiven ja havaitsi, että Paavo Kahlasta ei ole tehty kirjaa. Usein paikkakunnalla vieraillessa hautakivi muistutti tekemättömästä työstä. Kahla muutti nuorena Kokkolaan opiskelemaan, ja hänet on myös siunattu kaupungin sankarihautausmaahan.

– Itse olen Kokkolasta kotoisin, ja kun on vielä ilmailuharrastus, niin ajattelin, että sopivampaa henkilöä kirjan tekemiseen ei ole.

Kirja lähti etenemään, ja kiinnostusta Myllymäki mittasi pitämällä Kahlasta jäsenillan ilmailuyhdistykselle. Kiinnostusta löytyi, ja Myllymäki pureutui aiheeseen entistä tarkemmin. Kahlan jäämistöä on koottu vitriineihin Ilmailumuseoon Tikkakoskelle. Lisäksi kirjoittaja tutustui olemassa olevaan kirjallisuuteen.

Kahlasta on kirjoitettu paljon. On levinnyt myös paikkansa pitämätöntä tietoa. Ihmekös tuo, kun mestaritähystäjän uralta löytyy niin mehukkaita sankaritarinoita.

Paavo Kahla teki talvi- ja jatkosodassa yli 300 tiedustelulentoa ja joutui vielä Lapin sotaan.

Viimeisellä pohjoisen tiedustelulennolla ei ole silminnäkijöitä, koska koneessa olleet kuolivat. Paljon juttuja on kirjoitettu muun muassa siitä, että Kahlan ei olisi pitänyt lähteä kyseiselle lennolle ollenkaan. Lähtöaamuna sää oli sumuinen.

– Kello 6.00 he starttasivat Kemistä, ja kello 6.22 oli viimeinen näköhavainto Kaakamavaarasta. Sen jälkeen kaikki on arvailujen varassa, Myllymäki sanoo.

Muonion suunnalla saksalaisjoukot ilmoittivat ampuneensa tiedustelukoneen alas, mutta mistä koneesta oli kyse? Alueella kävi päivittäin useampia tiedustelukoneita lentämässä.

Myllymäen mukaan koneen osista on löydetty kolme kiväärikaliiperin luodinreikää, mutta järeämpiäkin reikiä on voinut olla. Alumiini on palanut möykyksi, ja kone on tullut moottori edellä kiviseen ja mahdollisesti routaiseen maahan.

Osuman Fokker sai todennäköisesti Äkäsjärven ja Jerisjärven väliseltä kannakselta.

– Siinä oli ainakin edellisenä päivänä ollut ruuhkautuneena 15 saksalaista kuorma-autoa. Saksalaisten toiminnan painopiste oli Muonion ja Käsivarren välissä. Muonion suuria varastoja siirrettiin Käsivarteen kiireen vilkkaa.

Onnettomuustutkinnassa koneen on epäilty pudonneen kello seitsemän aikaan Muonion seudulla. Kun jäännökset lopulta seuraavana vuonna löytyivät, lentäjä Liinamaan kello oli pysähtynyt ajassa 7.37. Se merkitsee sitä, että kone oli ehtinyt käydä vähän pidemmän kierroksen.

Taistelijoiden jäännökset lähetettiin Kemistä Kokkolaan marraskuussa 1945. Koneen tarkkaa löytöpäivämäärää Myllymäki ei ole onnistunut selvittämään, vaikka on käyttänyt asian tutkimiseen päiviä. Hylylle osui ensimmäisenä lähimmäiseltä tilalta Pauli Pyhäjärvi.

Myllymäen mukaan kone on voinut polttaa metsään isonkin alueen. Polttoainetta oli jäljellä arviolta puolet, 250 litraa. Siivet olivat puuta, joten palavaa materiaalia oli paljon. Nykyisin putoamispaikalla on vain perärungon pätkä sekä muistolaatta ja Mannerheim-ristin kopio. Myllymäki vieraili itse koneen putoamispaikalla elokuussa.

Koneesta löydetty taskukello kertoi paitsi putoamisajan, se myös auttoi taistelijoiden tunnistamisessa.

– Tarina menee niin, että Liinamaan Joukon veli on lukenut Kainuun Sanomista, että Lapista on löytynyt tunnistamaton lentokoneen hylky. Sukulaiset ovat käyneet katsomassa jäämistöjä ja ovat löytäneet sieltä taskukellon, jossa on ollut nimikirjaimet ja päivämäärä, joka täsmää Jouko Liinamaan ensilentoon. Se oli hänen veljensä ostama kello, ja hän osasi sanoa, mikä päivämäärä siihen laitettiin.

Myllymäki puhui Mauri Maunulan kanssa, joka oli samassa laivueessa ja joka mahdollisesti on viimeinen elossa oleva Kahlan tavannut ihminen. Hän sanoi Myllymäelle, että kavereita meni sodassa vierestä paljon. Kahlankin poismeno tuntui pahalta ja niin turhalta. Myllymäen mukaan juuri turha on se sana, joka Paavon kuoleman kohdalla on moneen kertaan sanottu.

– Hän oli luovuttanut jo tuntolevynsä ja palvelusaseensa pois ja lähdössä siviiliin. Kotiutukset olivat alkamassa. Hänen ei enää pitänyt lähteä lennolle, vaikka olikin lentueen päällikkö.

Myllymäki kertoo, että kaikki ovat suhtautuneet positiivisesti parin vuoden mittaiseen kirjaprojektiin. Työ on sujunut hyvin, mutta kaiken sotakirjallisuuden keskellä tuntui pahalta, kun Euroopassa syttyi uusi sota.

– Olen pystynyt selvittämään paljon uusia asioita, kuten missä Kahlan vanhemmat ovat tavanneet. Asioiden selvittäminen on ollut palkitsevaa.

Valokuvat ovat Paavo Kahla - Tähystäjäritari vailla vertaa -kirjassa (Ketterät Kirjat, 2022) suuressa roolissa. Kahlasta löytyi SA-kuva-arkistosta helposti parikymmentä valokuvaa, ja niiden lisäksi kuvia on projektin aikana löytynyt eri kokoelmista yli kaksi sataa.