Ihmiset

Kekkonen patikoi itsekin Raattamaan: ”Tulin kävellen, mutta ensi kerralla tulen autolla!”

Pallasjärven ja Raattaman välinen tie valmistui 1950-luvulla. Tien saamiseen vaikutti paitsi presidentti Urho Kekkonen, myös eräs sinnikäs ja vahva nainen.

Vuonna 1942 valkoisena hohtava Pallastunturin hotelli toimi saksalaisten sotilasjoukkojen lomanviettopaikkana. Elämä tunturissa oli vilkasta, vaikka talvihoidettavaa tietäkään ei vielä perille vienyt. Hotelliin tarvittiin tulkki, ja tehtävää varten paikalle muutti porilaissyntyinen parikymppinen Ruth Krumm.

Krumm vaikutti voimakkaasti 50-luvulla valmistuneen Pallasjärven ja Raattaman välisen tien toteutumiseen. Hänen poikansa Kalle Lanamäki, 82, vieraili kesäkuussa Raattamassa kertomassa kuulemiaan tarinoita ja tutustumassa kyläläisiin.

Lanamäki kertoo, että Pallashotellilla saksalaisia edusti ennen Lapin sotaa kapteeni Karl Schwender, joka kirjoitti tuon ajan tapahtumista yhteensä sata sivua hänen äitinsä päiväkirjaan. Muistiinpanoista, jotka ovat suurelta osin vielä kääntämättä, ilmenee muun muassa yhteinen patikkaretki Raattamaan.

– Hän ihastui äitiini, joka oli hänen mielestään bussista ulos astuessaan ilmestys. Heillä oli syystäkin tiivis yhteistyösuhde, Lanamäki kertoo.

Raattama tuli tulkillekin tutuksi, koska kylä oli Lanamäen mukaan jonkinlainen nähtävyys Pallashotellilla majailleille saksalaisille.

Lanamäen äidin sota-ajan avioliitto, josta hän oli saanut alkunsa, kariutui ja äiti avioitui Vaasa Oy:n johtajan, Urho Lanamäen kanssa.

Kekkonen kun oli naiskauneuteen taipuvainen, hän otti äidin mielellään vastaan ja kuunteli tarkoin. Kalle Lanamäki

Seuraavan kerran Raattama tuli Lanamäen äidin kuvioihin häämatkalla 1950-luvun alussa. Sulhanenkin oli luonnon ystävä, ja pari patikoi Pallakselta Raattamaan.

– Heidän vierailunsa aikana joku kyläläinen sairastui vakavasti ja ehti kuolla ennen kuin sai apua. Se kosketti kovasti etelän ihmisiä. He miettivät, voiko tällaista vielä olla. Niinpä äiti ja isä Raattamasta lähtiessään olivat sanoneet, että he tulevat tekemään kaikkensa sen eteen, että ehkä pitkäänkin jo suunniteltu tie Raattamaan todella saataisiin, Lanamäki sanoo.

Tuohon aikaan metsäautotie johti Pallasjärvelle saakka.

Ensin tiehanke yritettiin saada alkuun Lapin läänin maaherran avulla ja myöhemmin Vaasan läänin maaherran puheilla. Lobbaus ei kuitenkaan ottanut tuulta alleen.

Lanamäki kertoo, että lopulta valtioneuvoston kautta järjestyi tapaaminen pääministerin kanssa, joka oli tuleva presidentti Urho Kekkonen. Pian tien varmistumisen kunniaksi Lanamäet kutsuttiin päivälliselle Helsinkiin.

– Äiti oli siihen aikaan näyttävä, pitkä nainen. Kekkonen kun oli naiskauneuteen taipuvainen, hän otti äidin mielellään vastaan ja kuunteli tarkoin. Olen ymmärtänyt, että Kekkonen on vapun tienoilla vuonna 1955 itse patikoinut Raattamaan. Hän oli lausunut, että ”nyt tulin jalkaisin, ensi kerralla tulen autolla”.

Jo vuonna 1956, alle vuosi presidentiksi tulonsa jälkeen Kekkonen lähetti Lanamäen vanhemmille kutsun liittyä Kemissä autosaattueeseen, joka matkustaa avaamaan tietä Raattamaan. Lanamäet lähtivät matkaan Vaasa-lehden luottokuljettajan Yrjö Kosken kanssa. Saattue eteni rivakasti.

– Kuljettaja kertoi, että Ford Versaillesin V8:n tehot jäivät Cadillaceista ylämäissä, mutta että alamäissä rako saatiin umpeen.

Avajaisseremonioista Kalle Lanamäellä ei ole paljon perimätietoa, mutta juhlallisuuksien päätyttyä Kekkonen oli ilmoittanut haluavansa Ounasjoelle kalaan, ja kalakaveriksi oli valikoitunut rouva Lanamäki. Vanhassa lehtikuvassa jokivenettä sauvoo Einari Pääkkölä, Kekkonen seisoo veneessä ja Lanamäki istuu vieressä.

Äiti ja isä Raattamasta lähtiessään olivat sanoneet, että he tulevat tekemään kaikkensa sen eteen, että ehkä pitkäänkin jo suunniteltu tie Raattamaan todella saataisiin. Kalle Lanamäki

Raattamassa tuvassa tarinoitiin niitä näitä. Lanamäki on kuullut, että seurue oli puhunut muun muassa siitä, että karhuja olisi nähty lähistöllä.

– Urkki oli ottanut sen haasteena, ja oli tempaissut puukon vyöltään ja sanonut adjutantilleen, että teroittakaa tuo hyvin, jos sitä vielä tarvitaan, Lanamäki kertoo.

Tarinan mukaan adjutantti ei ilmeisesti ollut teroittanut puukkoja paljoakaan, joten autonkuljettaja Koski liittyi seuraan ja kysyi, että missä olisi lähin tahko.

– Sovittiin niin, että adjutantti pyörittää tahkoa ja kuljettaja Koski tahkoaa Urkin puukkoa – kyllä siitä aika terävä tuli, Lanamäki sanoo.

Vielä tieprojektin jälkeen presidentin ja rouva Lanamäen yhteydenpito jatkui. Kalle Lanamäen äidillä on osuus esimerkiksi Kekkosen Myllykirjeissä.

– Olen löytänyt myös Kekkosen surunvalittelukirjeen, jossa hän ilmoittaa vilpittömästi surevansa isäni poismenoa ja lopettaa kirjeen sanoihin: ”Opin tuntemaan teidät suurina Lapin ja sen ihmisten ystävinä ja tätä minä suuresti arvostan.”

Lanamäki on kuullut tarinoita Raattamasta koko aikuisikänsä. Siksi hänestä oli hienoa viimein päästä vierailemaan kauniissa lappilaisessa kylässä ja kertoa äidistään ja tämän rakkaudesta Lappiin.

– Tärkeä lenkki elämässä on sulkeutunut, hän sanoo.

Pääkkölän talossa Lanamäki tapasi Mikko Pääkkölän, joka oli tien avajaisissa lapsena saanut karkkia juhlaväeltä. Siksipä Lanamäki halusi jatkaa perinnettä ja löi talon isännälle karkkia kouraan.

– Näin vanhempani ovat tehneet tien avajaisissa, kun kylän lapset olivat poroveräjiä hoitamassa. Saattue oli varautunut jakamaan karkkeja lapsille, Lanamäki sanoo.

Kalle Lanamäki on tehnyt elämäntyönsä upseerina ja palvellut muun muassa rauhanturvaajana.

Pallaksentien osuus Pallasjärveltä Raattamaan päällystettiin vuonna 2006. Tapahtumasta on Tiehallinnon asentama muistokivi pysähdyspaikalla. Tie kulkee suurelta osaltaan Pallas-Yllästunturin kansallispuistossa.

Ruth Krumm kuoli vuonna 2012. Hänen nimensä muuttui vuosien mittaan muutamaan otteeseen. Krumm on suomennettu Karisjoeksi vuonna 1935. Ensimmäinen avionimi oli Skog. Myöhemmästä liitosta sukunimeksi tuli Lanamäki ja kutsumanimeksi nousi Marianne. Marianne Lanamäki tunnettiin sanomalehti Vaasan toimittajana.