Paikallisuutiset

Totuus- ja sovintokomission puheenjohtaja Hannele Pokka: ”Monet lapset menettivät yhteytensä kieleen – vaikutukset näkyvät yhä”

Moni saamelainen lapsi menetti Suomen asuntolakouluissa kielensä ja identiteettinsä - pakkosuomalaistamisen vaikutukset näkyvät myös tässä päivässä.

– Suomessa ei ole ollut sellaista lainsäädäntöä, joka olisi velvoittanut käyttämään kouluissa vain suomen kieltä, sanoi Saamelaisten totuus- ja sovintokomission puheenjohtaja Hannele Pokka luovuttaessaan komission selvityksen Valtioneuvostolle Helsingissä.

Pokka totesi puheessaan, että komissaarit ovat työnsä aikana saaneet kuitenkin kuulla, että suomalaistaminen oli kirjoittamaton käytäntö, joka menneinä vuosikymmeninä vallitsi kouluissa ja 1900-luvun loppupuolelle saakka käytössä olleissa oppilasasuntoloissa.

– Suomalainen ja suomenkielinen koulu- ja asuntolajärjestelmä ovat toimineet vahvana suomalaistamisen välineenä, joka on heikentänyt saamen kielten ja kulttuurin siirtymistä sukupolvelta toiselle.

– Asuntolakouluissa lapset olivat pitkät ajat erossa perheistään. Oman kielen käyttämisestä rangaistiin. Tämän seurauksena monet lapset menettivät yhteytensä omaan kieleensä ja identiteettinsä. Vaikutukset näkyvät edelleen saamelaisyhteisöissä kielten uhanalaisuutena ja kulttuurin menetyksinä. Suomalaistamisen traumat ovat kulkeneet saamelaissukupolvelta toiselle, sanoi Pokka.

Puheenjohtaja muistutti siitäkin, että Suomessa on aivan selkeä tietovaje saamelaiskulttuurista ja saamelaisten asemasta alkuperäiskansana.

– Saamelaistiedon puute yhteiskunnassa vaikuttaa valtaväestön asenteisiin ja vahvistaa ennakkoluuloja saamelaisia kohtaan. Saamelaiset kohtaavat myös arkielämässään ja työpaikoilla rasismia ja syrjintää. Sosiaalisessa mediassa he saavat poikkeuksellisen paljon osakseen vihapuhetta.

– Suomalainen lainsäädäntö ei tunne eikä tunnista saamelaisten tapaa hoitaa poroja eikä ikimuistoisia kalastuspaikkoja. Vaikka oikeuksien menetyksestä on kauan, saamelaiset eivät ole unohtaneet tätä.

Vuosikymmenten ajan saamelaiset ovat joutuneet perääntymään muun maankäytön tieltä.

– Vuosikymmenien tehokkaan metsätalouden harjoittamisen jäljiltä luonnonvaraiset metsät ovat käyneet saamelaisten kotiseutualueella vähiin. Kaivostoiminta ja tuulivoimarakentaminen sekä puolustusvoimien lisääntyvä harjoitustoiminta ovat uusia, laaja-alaisia maankäyttäjiä. Laajeneva matkailu kilpailee samoista alueista perinteisten elinkeinojen kanssa. Lohenkalastus on ollut jo viisi vuotta kielletty Tenojoessa, mikä uhkaa tuhota jokisaamelaisen kulttuurin, luetteli Pokka saamelaiskulttuurin uhkatekijöitä.

Pokan mukaan komissio pitää myönteisenä sitä, että saamelaiskäräjälaki hyväksyttiin viime kesänä. Uusi laki parantaa saamelaiskäräjien mahdollisuutta osallistua ja vaikuttaa saamelaisia koskevien asioiden päätöksentekoon. Saamelaisia koskeva muu lainsäädäntö tulee yhteensovittaa uuden saamelaiskäräjälain kanssa.

Komissio kiinnittää huomiota siihen, että saamelaisasioiden valmistelu valtioneuvostossa on pirstaleista. Saamelaispolitiikan vahvistamiseksi, pidämme tärkeänä, että valtio sitoutuu pitkäjänteiseen ja johdonmukaiseen saamelaispolitiikkaan.

– Siksi ehdotamme, että valtioneuvoston kansliaan perustetaan saamelaisasioita koordinoiva yksikkö, jota johtaa saamelainen valtiosihteeri. Valtioneuvosto nimittää saamelaisen valtiosihteerin neuvoteltuaan saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen kanssa. Saamelaisella valtiosihteerillä tulee olla tukenaan asiantuntijaryhmä, joka koostuu ministeriöiden, saamelaiskäräjien ja kolttien kyläkokouksen nimeämistä edustajista.

– Ehdotamme, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle vaalikausittain selvityksen, miten saamelaisten oikeuksia on vahvistettu. Totuus- ja sovintoprosessin onnistumisen kannalta on tärkeää, että tieto ja ymmärrys saamelaisista Suomen ainoana alkuperäiskansana lisääntyy Suomessa. On aika korjata se, mikä on saamelaisille väärin ja epäoikeudenmukaista.

Puheenjohtaja Hannele Pokka sanoi komission toivovan, että nyt tehty työ avaa polkua sovinnolle niin, että kaksi kansaa, suomalaiset ja saamelaiset, voivat elää toisiaan kunnioittaen hyvässä yhteistyössä keskenään.