Ihmiset

Muistokirjoitus

Onni Vihtori Niemelä 1939-2024

Kirvesmies, puuseppä, moniosaaja Onni Niemelä kuoli Lapin keskussairaalassa Rovaniemellä 23.12.2024 varhain aamulla. Suruviesti tavoitti meidät jouluaaton aattona. Hyvä ystävämme Onni oli nukkunut pois.

Onni syntyi kotonaan Peltovuomassa 13-lapsiseen perheeseen 27.10.1939. Hän oli 5-vuotias, kun perhe joutui lähtemään syksyllä 1944 Peltovuomasta Lapin sodan jaloista evakkoon Pohjois-Ruotsiin. Lähdön hetkellä oli Olga-äiti viimeisillään raskaana.

Evakkoreissusta ensi kokemuksena Onni kertoi, että ”maailman mittakaava niinko aukesi ko näki muitaki paikkoja ko Peltovuoman”. Auton lavalla sai Onni ensimmäisen autokyytin, jonka päämääränä oli Ruotsi. Ruotsissa hän ihmetteli sähkövaloja ja kuinka valoisaa oli huoneissa. Olgan ja Aukustin perheessä oli yhteensä seitsemän poikaa ja neljä tytärtä. Arvo syntyi Vittangissa, jossa koko perhe joutui odottamaan, että äiti Olga toipui mukaan pikkulapsen kanssa. Perheen Aukusti-isä ja vanhin veli Kalervo jäivät Peltovuomaan laittamaan tavaroita piiloon, etteivät saksalaiset niitä tuhoa.

Perhe meni ensin Jokkmokkiin asumaan, johon Aukusti-isä ja Kalervo tulivat myöhemmin. Aukusti-isä kuoli 54-vuotiaana aivoverenvuotoon evakossa jouluaattona 1944. Toiseksi nuorin Reijo-veli ikävöi valtavasti isäänsä. Reijo kuoli toukokuussa 1945 ruokamyrkytykseen. Onni suri isänsä ja veljensä kuolemaa pitkään. Perhe oli syksyyn 1945 saakka evakkopaikassa, josta kotiutuivat poltettuun Peltovuoman kylään.

Aukusti-isä ja Reijo-veli haudattiin Jokkmokkin hautausmaahan, johon sisarukset pystyttivät jälkeenpäin muistokiven.

Evakosta palattuaan alkoi Peltovuomassa jälleenrakennus, johon osallistuivat kaikki kynnelle kykenevät kyläläiset. Ensikosketus rakennustöihin tuli jälleenrakennustöissä myös Onnille. Rakentamisesta ja kirvesmiehen ja puusepän töistä kehkeytyi Onnille ammatti, jonka parissa hän viihtyi ja ansaitsi siitä pääasiallisen elantonsa. Työn opettamana Onni kehittyi taitavaksi ja luotettavaksi kirvesmieheksi ja puusepäksi. Onnin töiden jälkiä on pitäjässä ja sen ulkopuolella sekä ulkomaillakin paljon. Ihmisten auttaminen heidän kaikissa eri projekteissa oli Onnille mieluista ja siitä jäi hänelle itselle hyvä mieli.

Maailmansodan jälkeen syntyi Olga-äidin toisesta avioliitosta sisaret Martta ja Mailis, jotka olivat Onnille hyvin läheisiä ja tärkeitä. Martta ja Mailis jäävät kaipaamaan Onnia ainoina sisaruksina. Onni ehti saatella kaikki muut rakkaat sisaruksensa hautaan kymmenen kertaa.

Peltovuomasta löytyi myös rakas puoliso Oili. Heidän avioliittoonsa ei syntynyt omia lapsia. Heidän molempien lämmin sydän rakasti kaikkia sisarusten lapsia sekä lastenlapsia. Tunteet olivat myös toisinpäin. Kaikki lapset rakastivat Oilia ja Onnia ja se myös näkyi.

Onni toimi useamman vuoden päätoimisesti myös poronhoitajana hoitaen appensa ja omia poroja. Kirvesmiehen ja puusepän ammatti kiehtoi kuitenkin enemmän. Poronhoitotyön sivuammattina oli Onnilla Peltovuoman ryhmän kanssa vuosikausia sydäntalven aikana myös teurastajan ammatti, joka oli yksi raskaimmista ammateista, kun tulipalopakkasella ulkotiloissa teurastettiin satoja poroja.

Kansakoulussa Onni oli yleensä luokkansa priimus ja sai matematiikassa koulun historian ensimmäisen kympin todistukseen. Kansakoulun jälkeen Onni kävi puusepänkoulun, joka näkyi jälkeenpäin hänen kaikissa töissään. Onnin käsissä taipui mikä tahansa materiaali viimeisteltyyn lopputulokseen. Onnin käsien tekemiä arvokkaita töitä löytyy monilta sisarusten lapsilta ja muiltakin. Onni oli myös monen kyläläisen luottoparturi ja hänen taitavissa käsissä sujui myös nutukkaitten teko näppärästi. Ompelukoneen käyttökään ei ollut hänelle vierasta.

Onni oli Länsi-Pohjan ammattioppilaitoksen työllisyyskurssilla kirvesmiestöiden opettajana Hetassa kolmen eri moduulin ajan 1980-luvulla. Näillä kursseilla tuli pitäjään parhaan käytännön opetuksen kautta lisää kirvesmiehiä.

Onni oli aktiivinen osallistuja kaikissa yhteiskunnan asioissa. Työssään ja luottamustoimissaan häntä pidettiin asiallisena rehellisyyttä arvostavana periaatteen miehenä selkeine näkemyksineen. Onni sanoi suoraan, jos oli jostakin asiasta eri mieltä ja hän piti myös lupauksensa. Lukuisista luottamustehtävistä rakennuslautakunta oli kuitenkin Onnille mieluisin, koska siinä käsiteltiin hänen ammattiasioita. Vuosituhannen vaihteessa Onni sai ansioistaan tasavallan presidentin myöntämän SvR ritarikunnan I luokan mitalin kultaristein.

Onni rakasti luontoa ja vaali perinteitä. Vanhat työtavat ja pyyntikulttuuri olivat hänellä hallinnassa. Hän osasi lukea luonnonkirjaa ja hänellä oli myös ilmiömäinen suuntavaisto metsässä.

Yksityiselämässä Onnia pidettiin hyvänä seuramiehenä, joka kokosi ympärilleen oman kuulijakunnan. Myös yhteislaulut olivat Onnille mieleisiä. Hän kuului muutamana vuotena Tunturilaulajat kuoroon, sekä kävi Luppokodissa laulamassa asukkaiden kanssa.

Onnin poismenoa jää suremaan laaja ystäväjoukko.

Lasse Mäkitalo

Onnin ystävä 60 vuoden ajan