Paikallisuutiset

Katsaus hirvien talvilaitumille

Kittilän hirvet laskettiin helikopterista.

Tammi–helmikuun vaihteessa luonto on hiljainen ja näyttäytyy monelle lähes elottomana. Metsässä on kuitenkin elämää, Alakylästä kotoisin oleva Petri Timonen on nimittäin nähnyt jo 17 hirveä, vaikka päivä on vasta puolessa. Timonen työskentelee Luonnonvarakeskuksen tutkimusinsinöörinä, ja hänen työhönsä kuuluu muun muassa hirvien lentolaskennat.

Pieni helikopteri on laskeutunut levikkeelle lähellä Lohinivaa. Pilotit Sampo Laukkanen ja Henri Kivioja tankkaavat kopteria ja vaihtavat lentovuoroa, ja samalla Timonen ehtii kertoa hieman laskentaurakasta.

Tammikuun aikana on helikopterista on tehty havaintoja Pellon, Kolarin ja Muonion hirvistä, Kittilän lentolaskennat saatiin valmiiksi viime viikolla.

– Neljä vuotta sitten on viimeksi laskettu hirvet. Nyt Kittilässä on selvästi vähentynyt kanta, tarkemmat kanta-arviot tosin valmistuvat vasta, kun havaintoaineistot on saatu käsiteltyä tutkijoiden toimesta, Timonen kertoo ennakkotietona.

Kittilässä hirvikantaa on pyritty viime vuosina leikkaamaan suurella lupamäärällä, ja tässä on onnistuttu.

Kittilän, Kolarin, Muonion ja Pellon muodostaman hirvitalousalue numero viiden kanta-arvio tarkentui entistä korkeammaksi lentolaskennan myötä vuonna 2017, ja samana vuonna myös hirvien aiheuttamat liikenne- ja metsävahingot nousivat.

Lentosäät ovat vaihdelleet laidasta laitaan, haastattelupäivänäkin suunniteltua reittiä piti hieman muuttaa etelämmäksi, koska Alakylässä oli liian sumuista. Lentolaskentojen ajankohta on tarkkaan mietitty.

– Metsästysaika on ohi, hirvet ovat talvilaidun- alueilla, lunta on maassa ja puissa eikä aurinko lämmitä. Hirvet erottuvat nyt maastosta hyvin. Myöhemmin keväällä aurinko tekee varjoja, ja helmi–maaliskuussa on jo muita projekteja, Timonen sanoo.

Hän kertoo, että hirvet elävät nyt rauhallisesti ja välttävät turhaa liikkumista. Hirvi löytyy usein samasta paikasta seuraavana päivänä. Eläimet ovat useimmiten yksin tai kaksin tai emä-vasapareina. Suurimmassa tokassa oli äskettäin seitsemän hirveä, ja osa on kulkenut 3–5 hirven porukoissa.

Kaksipaikkaisessa koneessa havaintoja tekevät sekä Timonen että vieressä istuva pilotti. Timonen kirjaa ylös esimerkiksi paikkatiedot, etäisyyskiikarin kertoman etäisyyden eläimeen ja lentokorkeuden.

Myös muita luontohavaintoja laitetaan ylös. Timonen merkitsee esimerkiksi lentoon lähtevät teeret ja metsot ja silloin tällöin näkyvät kotkat. Kanalintuhavainnot eivät ole niin luotettavia, että ne kelpaisivat osaksi kanta-arvioita, mutta riistanhoitoyhdistykset saavat niistä kuitenkin tiedon. Esimerkiksi edellispäivänä miehet näkivät eräällä suoalueella 12 metson parven.

– Kelistä riippuu, miten linnut lähtevät lentoon vai ovatko ne kiepissä.

Riekkoja näkyy Timosen mukaan kopterista aniharvoin, mikä tietysti johtuu myös linnun lumenvalkoisesta väristä. Muut havainnot pitävät Timosen mukaan miehistön skarppina, kun joskus menee pitkiäkin aikoja ilman ainuttakaan hirvihavaintoa.

Yhdellä tankillisella lentää noin kaksi ja puoli tuntia, ja päivässä kilometrejä voi tulla yli 500. Mittariin kertyvä matka riippuu maastosta ja kelistä. Avoimessa ja harvapuustoisessa maastossa näkee kauemmas ja keskinopeus kasvaa, kun taas tiheiköissä joutuu lentämään hitaammin. Kone lentää itä–länsi-suuntaisten, kahden kilometrin välein olevien linjojen myötäisesti keskimäärin alle sadan metrin korkeudella. Väliin jää alueita, jotka otetaan huomioon matemaattisesti. Keskilinjaltakaan ihan kaikkea ei välttämättä nähdä, varsinkin jos metsät ovat peitteisiä. Timonen kertoo, että esimerkiksi joet ja vaarajonot menevät usein pohjois–etelä-suunnassa, ja sen vuoksi linjat menevät niiden poikki ja mukaan tulee kaikkia maastotyyppejä.

Timonen harrastaa metsästystä, syksyisin hän pyytää hirviä kittiläläisessä seurassa. Hän on ollut pienestä pitäen kiinnostunut riistasta, ja siksi hän on alalle hakeutunut. Timonen kertoo, että Luonnonvarakeskuksen tuloksiin luotetaan ja että jahtiporukassa asiasta joskus vitsaillaan – Timosen kun pitäisi tietää, mistä hirvet löytyvät.

– Riistanhoitoyhdistykset haluavat, että laskentoja jatketaan valtion toimesta, hän sanoo.

Lentolaskentojen lisäksi metsästäjien metsästyspäivien aikana kirjaamat saalis- ja havaintotiedot ovat tärkeää pohjatietoa hirvikannan arvioinnissa. Metsästäjät kirjaavat hirvihavaintojaan Oma riista -palveluun. Lapissa hirvikannan arvioinnissa on kuitenkin omat haasteensa verrattuna muuhun Suomeen. Suurin haaste on kattavan havaintotietoaineiston saaminen Lapin laajoilta metsästysalueilta, joissa seuroja on paljon.

– On laajat kairat, joissa ei paljon metsästetä, Timonen sanoo.

Hirvet ovat olleet nyt monenlaisissa maastoissa. Kun lunta ei ole ollut kovin paljon, hirvet ovat Timosen mukaan voineet syödä esimerkiksi pajua, eivätkä ne ole hakeutuneet suuremmissa määrin esimerkiksi taimikoihin.

– Viikon aikana uutta lunta on tullut lisää, hirvet hakeutuvat nyt paikkoihin, missä ne ovat lopputalven. Pakkaslumi ei niitä paljon hidasta. Aakenuksen suunnalla lunta tosin näytti olevan niin paljon, että isokin hirvi kahloi mahaa myöten.

Hirvet eivät Timosen mukaan paljoa välitä helikopterista. Yksilöllisiä eroja kuitenkin on.

– Jos hirvi on makuulla, se katselee sieltä rauhassa. Osa taas juoksee puun alle tai puskaan. Vasaporukat menevät monesti yhteen ja hakevat turvaa toisistaan. Katselevat, että mikä on tuo pörisijä.

Aamun lennolla Timosen vieressä on istunut kokenut lentäjä Sampo Laukkanen. Hän on tehnyt Lapissa paljon esimerkiksi poronpaimennuslentoja, ja lintuharrastajana silmä poimii maastosta vähäisenkin liikkeen. Laukkasella ja Timosella on yhteisiä lentotunteja takana noin tuhat.

– Kaveri tulee niin tutuksi pitkien päivien aikana, että aina ei juttua riitä. Musiikkia kuunnellaan aika paljon, Timonen sanoo.

Timonen kertoo, että hän on saanut olla työuransa aikana kaikkien riistaeläinten kanssa tekemisissä. Erilaisia laskentoja on ympäri vuoden, talvella edessä ovat vielä esimerkiksi metsäpeuralaskennat ja kesällä metsähanhilaskennat.

Tankkaustauko on ohi, ja helikopteri nousee lumipilvessä takaisin yläilmoihin Henri Kiviojan kuljettamana.