Kolumnit

Katja Nuuhkarisen viikon kirje: Ystävän sairastuminen rintasyöpään pysäytti – anna toivon elää!

Syöpä on sairautena kuin pisara. Se putoaa pintaan ja aiheuttaa ympärilleen värähtelyä. Värähtelyssä ovat läheiset, ystävät ja ympäristö. Ketään se ei jätä kylmäksi. Miten tuossa tilanteessa voi kukakin toimia?

Kuinka voit tänään? Voinko tuoda sinulle jotakin? Lähdetäänkö kävelylle, kahville, tunturiin? Tämänkaltaisissa lauseissa elää molemminpuolinen toivo ja teko.

Yksi pieni toivo voi kasvaa jaettuna entistä vahvemmaksi. Yksi pieni maahan pudonnut siemen on kohta kokonainen metsä. Yhden pienen toivon kantaja voi olla toiselle kannattelija. Sairastunut tarvitsee läheisten tukea. Tuki on läsnäoloa ja kuuntelua, tunteiden sallimista ja kestämistä. Arkeen toivon ja ilon hippusten kantamista. Läheisenä toimivaa tukee avoimuus, jota hän toivottavasti saa kokea sairastuneen kanssa. Kaikki ovat tuen tarpeessa uuden tilanteen edessä.

Ystäväni on toisille paljon iloa tuottava, joten nyt jos koskaan on meidän ystävien vuoro.

Lokakuu on virallinen rintasyöpätietoisuuden kuukausi. Rintasyöpä on maailmassa yleisin naisten syöpäsairaus.

Syöpäsäätiön Roosa nauha -tuotteilla tuetaan syöpätutkimuksia, sairastuneita ja heidän läheisiään. Tänä vuonna Roosa nauhan teemana on keuhkosyöpä, joka on maailman yleisimpänä esiintyvä syöpäsairaus.

Roosan nauhan viesti on kuin olympiatuli, jota viedään kunnioituksella eteenpäin. Kunnioituksella heitä kohtaan, jotka ovat kokeneet syövän joko sairautta kantavina tai läheisinä.

Roosa nauha on yhteisöllisyyden osoitus ja viesti siitä, että on lupa ottaa puheeksi elämän huolestuttava puoli. Puheeksi ottaminen on teko rohkeuden puolesta. Ottamalla puheeksi ja muistuttamalla esimerkiksi terveyden edistämisestä ja syöpäseulonnoista, teemme yhdessä yleisestä sairaudesta hieman vähemmän pelottavan.

Kannan Roosaa nauhaa siksi, että haluan tuoda esille rintasyöpätietoisuutta. Haluan rohkaista siskoja kysymään toisiltaan, että oletko muistanut tsekata rintasi. Ystäväni sairastuminen rintasyöpään on sekä hämmentänyt että pysäyttänyt. Ystäväni on toisille paljon iloa tuottava, joten nyt jos koskaan on meidän ystävien vuoro. Ei tässä mitään enkeleitä olla, mutta jotain on mahdollista tehdä: tukea ja tuoda toivoa.

Opeta meitä kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja osoittamaan kodeissamme rakkautta ja vieraanvaraisuutta.

Sunnuntaina 29. syyskuuta vietettiin Mikkelinpäivää. Kirkollinen tarkoitus tuolle Enkelien sunnuntaille on enkeleiden sanoma ja toiminta.

”Kiitos, että lähetät tiellemme enkeleitä, jotka varjelevat ja johdattavat meitä. Auta meitä muistamaan, että enkelit tulevat joskus luoksemme ihmisen hahmossa. Opeta meitä kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja osoittamaan kodeissamme rakkautta ja vieraanvaraisuutta.”

Kirjoittaja on Muoniossa opintovapaataan viettävä Joensuun Pielisensuun seurakunnan diakoni, joka työskenteli aiemmin Muonion seurakunnassa diakonin sijaisena.

Juttua on muokattu 7.10. kello 12.23: Viikon kirjeen allekirjoituksessa oli virhe. Katja Nuuhkarinen ei tällä hetkellä työskentele Muonion seurakunnassa, kuten toimituksen muokkaamassa allekirjoituksessa virheellisesti kerrottiin. Hän on opintovapaalla diakonin virastaan Joensuussa, ja viettää opintovapaata Muoniossa. Nuuhkarinen työskenteli aiemmin diakonin sijaisena Muonion seurakunnassa.