Muualta Lapista

Haulikon jäljet katossa, kirveeniskut ovessa – Historia saa näkyä Maria Astrénin ja Esa-Matti Tammisen 130-vuotiaassa hirsikodissa Sirkassa

– Me tykätään asua vanhassa talossa mutta ei kuitenkaan museossa.

Näin Maria Astrén kiteyttää hänen ja puoliso Esa-Matti Tammisen suhtautumisen vanhaan Rantaniemelän taloon, jossa perhe on asunut kesästä 2012 lähtien.

Hirsitalon tarkkaa rakentamisvuotta ei tiedetä, mutta se on valmistunut Sirkkajärven pohjoispuolen rantaan todennäköisimmin 1890-luvulla eli noin 130 vuotta sitten.

Ainahan näihin vanhoihin taloihin liittyy jos vaikka mitä. Maria Astrén

Paloniemessä sijaitseva talo on tätä nykyä Sirkan kylän vanhin asuinkäytössä oleva talo. Astrénin ja Tammisen kanssa siinä asuvat perheen kolme nuorinta poikaa ja Indi-koira – ja ainakin osa perheestä uskoo, että talossa asuu välillä myös kummitus Kalle.

– Kuulen, että puu elää, Tamminen kuittaa muiden yläkerrasta silloin tällöin kuulemat ylimääräiset askeleet.

Astrén ja Tamminen löysivät talon aikanaan sattumien kautta, myynnissä se ei varsinaisesti ollut. He ihastuivat etenkin talon sisäkorkeuteen. Tuvassa korkeutta on lattiasta kattoon 3,4 metriä.

– Se asettaa rajan joulukuuselle, Astrén nauraa.

Sellainenkin on joskus hankittu, joka ulottui kattoon saakka.

– Oli haaste kiinnittää latvatähti, Tamminen sanoo.

Pariskunta ei ole halunnut peitellä talon historiaa ja elämän siihen jättämiä jälkiä. Talon hirsiseiniä ei ole vuorattu ulkoapäin, ja sisälläkin ainoastaan makuuhuoneiden ulkoseinät on eristetty ja tapetoitu. Tuvan hirsiseinistä löytyy entisten asukkaiden nimikirjaimia, ja katossa on kolo, jonka kerrotaan tulleen, kun eräs talon entisistä asukkaista ampui haulikolla kärpästä. Yhdessä väliovessa on jäljet kirveeniskusta.

– Ainahan näihin vanhoihin taloihin liittyy jos vaikka mitä, Astrén toteaa uteluihin jälkiin liittyvistä tarinoista.

Edellinen omistaja pelasti talon kengittämällä sen uudestaan ja uusimalla katon, ja Astrén ja Tamminen ovat jatkaneet työtä. Ensimmäiseksi he rakensivat taloon vesivessat, vesi ja sähköt taloon tulivat jo, ja viimeisimpänä tehtiin ulkokuisti pari vuotta sitten. Tuvan lankkulattia oikaistiin ja uusittiin keittiöremontin yhteydessä. Etelästä löytyi firma, joka teki lankut vanhan mallin mukaan.

Kun on pikkupakkanen ja tuulee, silloin on kaikista kylmintä. Esa-Matti Tamminen

Ihan mitä tahansa talolle ei saa tehdä, sillä sen ulkokuori on suojeltu. Kuistin rakentamiseen piti hakea lupa Museovirastolta, ja rakentaminen tehtiin perinteitä kunnioittaen.

Seuraavaksi suunnitelmissa on kalkita tuvan massiivinen tulisija uudestaan.

Talossa piipahtaa aina silloin tällöin ihmisiä, jotka ovat asuneet siinä tai joiden sukulaisia on aikanaan asunut siinä. Heiltä Astrén ja Tamminen ovat kuulleet monenlaisia tarinoita.

Talo oli pitkään sen rakentaneen suvun omistuksessa. 1990-luvulla se päätyi rakennusliikkeen käsiin. Tarkoituksena oli ilmeisesti purkaa talo ja rakentaa tilalle loma-asuntoja, mutta rakennusliike teki konkurssin. Talo ehti olla tyhjillään kymmenkunta vuotta, kunnes sen osti yksityishenkilö, jolta Astrén ja Tamminen ostivat talon.

Vanhassa talossa asumisessa on omat haasteensa etenkin talvisin. Joskus putket jäätyvät, ja tuulisella säällä siellä vetää. Hirsiseinissä on vain vanhat eristeet, hiekkaa ja sammalta.

– Kun on pikkupakkanen ja tuulee, silloin on kaikista kylmintä. Kovemmalla pakkasella ilma seisoo ja lämpö pysyy sisällä, Tamminen sanoo.

Tupaa lämmittää alkuperäinen suuri luonnonkivistä rakennettu tulisija, jossa on leivinuuni ja takka. Kaikissa muissakin huoneissa on jokin tulisija, ja apua on myös ilmalämpöpumpusta, joka kierrättää tuvassa uunin lämpöä, sekä kylmimpinä päivinä kaasulämmittimestä. Talossa on myös muutama sähköpatteri, ja uudella kuistilla on lattialämmitys.

Kaksi kertaa vuodessa tulee fiilis, että mitä jos asuisikin modernissa talossa. Esa-Matti Tamminen

Talossa on rossipohja, eli maapinnan ja rakennuksen alapohjan välissä on ilmatila, ja talvella lumet kerätään perinteiseen tapaan eristeeksi talon ympärille.

Omat konstinsa vaatii myös esimerkiksi ikkunoiden pesu. Vanhoissa ruutuikkunoissa ei ole salpoja, ja jotta ne saa auki, niistä pitää ensin poistaa teippaukset.

Kodin haasteet tuntuvat Astrénista ja Tammisesta lopulta kuitenkin pieniltä.

– Kaksi kertaa vuodessa tulee fiilis, että mitä jos asuisikin modernissa talossa, jossa on lattialämmitykset joka puolella. Mutta kun laittaa tulet takkaan ja muualle, ei se sitten taas harmita, Tamminen sanoo.

– Yksi rouva kertoi, että tuossa tuvan nurkassa on ollut kerrossänky ja että kun aamulla heräsi, hiukset olivat jäätyneet seinään – että ei meidän lapsilla ihan sellaista sentään ole täällä ollut, Astrén sanoo ja nauraa.

Vanha Niemelän talo on nykyään paitsi koti myös partiolaisten kolo. Siellä kokoontuu Sirkan kaksi tarpojaryhmää, joita Astrén ja Tamminen vetävät kuudetta vuotta, ja siellä on pidetty myös sirkkalaisten partioryhmien yhteisiä tapahtumia.

Hämeenlinnalaislähtöinen Astrén on asunut Lapissa pian 30 vuotta. Varsinais-Suomesta Liedosta kotoisin oleva Tamminen on viihtynyt pohjoisessa vähän kauemmin.

”Sirkka ei ole pelkkä Levi-keskus” – Sirkan kylän asutushistoriasta ilmestyy pian kirja

Marja Toivosen kylähistoria Sirkan kylästä ilmestyy lokakuussa. Kyse on tietokirjan ensimmäisestä osasta, toinenkin on tulossa. Ensimmäinen osa esittelee Sirkkaan 1700-luvun loppuun mennessä perustettuja tiloja ja niiden asutushistoriaa.

Kirja sai alkunsa, kun Toivonen kirjoitti kirjaa Sirkan matkailun alkuvaiheista. Se julkaistiin keväällä 2021. Hän työsti liki 350-sivuista teosta kolme ja puoli vuotta.

– Turistien kotimajoitusta järjestäneiden talojen ja perheiden taustoja selvittäessäni minua alkoi yhä enemmän kiinnostaa, milloin talot oli perustettu ja millaisia kylän syntyvaiheet olivat olleet, Toivonen sanoo.

Koko Sirkan kylä Lapin sotaan asti syntyi kahdesta kantatilasta. Marja Toivonen

Hän on itse ”kuusikkolaisia”, syntynyt ja kasvanut Kuusikossa Kaarelantiellä ja viettää nykyään suuren osan vuodesta Vittarovaan yhdessä puolisonsa kanssa rakentamassaan vapaa-ajan asunnossa.

– Paloniemi on yksi vanhimmista Sirkan kylän tiloista. Paloniemessä oli 1800-luvun lopulla kaksi veljestä, Johannes ja Mikko, ja Mikko lähti järven länsirannalle, jossa oli läpipääsemätön kuusikko. Mikko raivasi tilan, ja sen nimeksi tuli Kaarela, Toivonen (os. Kaarela) kertoo oman sukunsa historiasta.

– Meitä paikassa asuneita on aina kutsuttu kuusikkolaisiksi. Vanhat sirkkalaiset tuntevat minut edelleen Kuusikon Marjana, hän sanoo.

Kahdessa kirjassa ovat mukana kaikki ennen vuotta 1944 Sirkkaan perustetut uudistilat. Niitä on yhteensä 44. Koska aineistoa oli runsaasti, Toivonen päätti jakaa kirjan kahteen osaan.

Ensimmäinen osa käsittää kaikkiaan viisitoista uudistilaa.

– On erittäin merkillepantavaa, että koko Sirkan kylä Lapin sotaan asti syntyi kahdesta kantatilasta, Kontin ja Sirkan tiloista. Ja kun katsoo myöhempiä tiloja sota-aikaan asti, niin kahta tilaa lukuun ottamatta kaikki tilojen perustajat ovat olleet näiden jälkeläisiä. Vanha Sirkka on läpeensä sirkkalainen, Toivonen sanoo.

Aika moni taloista on edelleenkin asuttu. Marja Toivonen

Hän on tehnyt kirjaansa varten runsaasti haastatteluja ja hyödyntänyt kirjojaan varten kaikkia mahdollisia saatavissa olevia aineistoja. Aineistotyössä on ollut mukana historiantutkija Esko Vesala.

– Yhdessä talossa on voinut asua vaikka kuinka paljon sekä vakituisia että tilapäisiä asukkaita, ja siihen kytkeytyy monia sukuja. Sen lisäksi, että on tarvittu sukulaissuhteiden perusaineistot eli rippikirjat ja henkikirjat, on tarvittu tietoja siitä, miten tilat on perustettu, Toivonen sanoo.

Vesala on käynyt läpi Ruotsin vallan aikaiset käräjäaineistot. Niistä on selvinnyt muun muassa tilojen perustamispäivät, ja myös perunkirjat ja käräjäpöytäkirjat riita-asioista ovat antaneet lisätietoa tilojen vaiheista.

Toivonen on kerännyt tietoa myös muun muassa Maanmittauslaitoksen aineistoista. Hän tutustui vanhoihin karttoihin Kansallisarkistossa.

Kirjoihinsa Toivonen pyrki saamaan myös tiedot siitä, ovatko tilat edelleen asuttuja ja keitä asukkaat ovat.

– Aika moni taloista on edelleenkin asuttu, hän sanoo.

Toivonen on yhteiskuntatieteilijä ja filosofian tohtori ja teki uransa työelämätutkijana. Hän jäi vuonna 2017 eläkkeelle Teknologian tutkimuskeskus VTT:n palveluinnovaatioiden professuurista.

Marja Toivosen ja Esko Vesalan teos Sirkankylän asutushistoria: Osa 1, 1700-luvulla perustetut tilat julkistetaan Sirkan koululla perjantaina 31. lokakuuta kello 17.30.