Muualta Lapista

Töissä Kittilän tornissa – Joonas Jokisesta ei tullut hävittäjälentäjää vaan lennonjohtaja

Torni kohoaa liki 30 metrin korkeuteen maanpinnasta. Sinne johtavat kapeat kierreportaat, joissa on 110 askelmaa. Huipulla sijaitsevassa tilassa on rivi näyttöjä ja muita laitteita, jääkaappi ja lepotuoli. Suurista ikkunoista avautuu näkymä kaikkiin ilmansuuntiin. Sää on selkeä, pohjoisessa siintävät Levi, Kätkä ja Pyhä, lännessä Ylläs ja Aakenus ja idässä Kumputunturi.

– Ei voi valittaa, Kittilän lennonjohdon päällikkö Joonas Jokinen toteaa työpaikkansa maisemista.

Näkyväisyys ei kuitenkaan ole aina yhtä hyvä kuin nyt, ja silloinkin lentokoneiden on päästävä nousemaan ja laskeutumaan turvallisesti. Siinä lentäjien apuna ovat lennonjohtajat.

Täällä on paljon reittiliikennettä, mikä on harvinaista muualla kuin Helsinki-Vantaalla. Veli-Matti Anttila

Lennonjohto työllistää Kittilässä ympäri vuoden kaksi työntekijää, ja talvisesongeiksi palkataan kaksi lennonjohtajaa lisää. Juuri nyt ollaan vuoden kiireisimmän ajanjakson kynnyksellä, sillä joulukuu on lentoaseman vilkkainta aikaa. Silloin Kittilän kentälle saapuu eniten reitti- ja tilauslentoja. Vilkkaimpina päivinä laskuja ja nousuja voi olla yhteensä jopa 80.

Haastattelupäivänä marraskuun puolivälissä Kittilään on saapumassa viisi konetta.

Tamperelainen Veli-Matti Anttila aloitti työnsä tornissa lokakuussa, ja hänen pestinsä kestää maaliskuun loppuun saakka. Hän on Kittilässä ensimmäistä kertaa.

– Lennonjohtajapaikkoja on haussa aika vähän. Tämä oli yksi kiinnostavimmista, hän sanoo.

Ylläs oli Anttilalle ennestään tuttu paikka, ja Kittilään häntä houkutti töihin myös lentoaseman mielenkiintoinen liikennerakenne.

– Täällä on paljon reittiliikennettä, mikä on harvinaista muualla kuin Helsinki-Vantaalla.

Jokinen vahvistaa saman.

– Ei tällaista kaupallisen liikenteen määrää ole kuin Helsinki-Vantaalla ja Rovaniemellä. Oulu on edellä koko vuoden tasolla, mutta siellä liikennettä on tasaisemmin ympäri vuoden, hän sanoo.

Sysmästä lähtöisin oleva Jokinen on asunut ja työskennellyt Kittilässä seitsemän vuotta.

Tietoa on paljon, mutta kun sitä oppii käsittelemään, siihen tottuu. Joonas Jokinen

Sekä Anttilan että Jokisen työnantaja on Fintraffic Lennonvarmistus Oy. Se vastaa Suomen ilmatilan käytön hallinnasta ja lentoreitti- ja lennonvarmistuspalveluista 22 lentoasemalla Suomessa.

Mitä lennonjohtaja sitten Kittilässä tekee?

– Me annetaan lähi- ja lähestymislennonjohtopalvelua ilma-aluksille. Tärkein tehtävä on välttää niiden väliset törmäykset, Jokinen sanoo.

Lennonjohtaja estää lentokoneita törmäämästä toisiinsa ilmassa sekä maassa kentällä, ja hän huolehtii myös siitä, etteivät koneet törmää kentällä muihin ajoneuvoihin tai mihinkään muuhunkaan.

Turvallisuuden lisäksi lennonjohtaja huolehtii siitä, että lentoliikenne on sujuvaa.

Isommilla kentillä lennonjohtopalvelut on usein jaettu lähestymis- ja lähilennonjohtoon, joissa molemmissa työskentelee omat työntekijänsä. Pienemmillä asemilla, kuten Kittilässä, sama henkilö hoitaa samanaikaisesti molemmat palvelut.

Lähestymislennonjohdon vastuualue ulottuu kymmenien kilometrien päähän lentoasemasta, ja apuna työssä ovat tutkat. Tornin eli lähilennonjohdon vastuualueelle lentoliikenne siirtyy Kittilässä seitsemän mailin eli noin kolmentoista kilometrin päässä kentästä. Lennonjohtaja organisoi myös ilma-alusten ja huoltoajoneuvojen liikenteen kiitotiellä ja rullausteillä.

Jo heti lennon lähdön jälkeen lentäjä saa kirjallisesti tiedot määränpään sääolosuhteista, käytettävästä kiitotiestä ja lähestymismenetelmästä. Kittilän kentällä säätietoja keräävät Ilmatieteen laitoksen sääanturit.

Tärkein työkalu lennonjohdon ja lentäjän välillä on radio.

Kaikki lentäjät eivät ole tottuneet talveen. He kyselevät enemmän ja tarvitsevat enemmän aikaa. Joonas Jokinen

Etenkin tuulitiedot, tuulen suunta ja nopeus, sekä kiitotien pinnan kunto ovat laskeutumisen kannalta tärkeitä. Lennonjohtaja kertoo lentäjälle myös muun muassa näkyvyydestä ja muista vaikuttavista sääolosuhteista, esimerkiksi pilvikorkeudesta ja ukkosesta. Tuulen suunta vaikuttaa lähestymisnopeuteen, ja ilmanpaine on tärkeä tieto etenkin silloin, kun lähestyminen tapahtuu gps-satelliittipaikannusjärjestelmän avulla.

– Tietoa on paljon, mutta kun sitä oppii käsittelemään, siihen tottuu, Jokinen sanoo ja viittaa monitoreihin päin.

Lennonjohtaja on se, joka joko epää tai antaa lentäjälle laskeutumisluvan sen mukaan, onko kiitotie vapaa, mutta päätöksen laskeutumisesta tekee aina lentäjä.

Kun lentokone on laskeutunut, lennonjohtaja antaa lentäjälle vielä rullausselvityksen eli osoittaa käytettävän rullausreitin ja pysäköintipaikan kentän asematasolta.

Lennonjohtajannäkökulmasta Suomen lentokentät eroavat toisistaan, Jokinen sanoo. Esimerkiksi Rovaniemellä on sotilastoimintaa paljon enemmän kuin vaikkapa Kittilässä. Eroja on myös kaupallisen liikenteen määrissä. Yleisilmailua eli esimerkiksi harrastusilmailutoimintaa ei Kittilässä ole nykyvuosina ollut käytännössä juuri ollenkaan, mutta harva suomalaiskenttä toisaalta on niin kansainvälinen. Esimerkiksi joulukuussa vain noin neljännes lennoista on kotimaisia.

– On eri operaattoreita ja erityylisiä lentäjiä. Se on mukavaa vaihtelua, Jokinen sanoo.

Yksi Kittilän erityispiirre on tietysti talvi. Se esimerkiksi edellyttää tiivistä yhteistyötä kentän kunnossapidon kanssa ja vaikuttaa viestintään lentäjien kanssa.

– Kaikki lentäjät eivät ole tottuneet talveen. He kyselevät enemmän ja tarvitsevat enemmän aikaa.

Lennonjohtotoiminnan pääkieli on englanti. Halutessaan suomalaiset lentäjät saavat lennonjohtopalveluja myös suomeksi. Molemmilla kielillä noudatetaan kuitenkin tiukasti ilmailun radiofraseologiaa eli käytetään sovittuja erikoistermejä.

Lennonjohtaminen on osittain hyvien arvausten tekemistä, joita tarvittaessa parannetaan. Joonas Jokinen

Kittilän lentoasemalla kiitoteitä on vain yksi, mutta näin on myös useimmilla muilla suomalaisilla lentokentillä. Helsinki-Vantaalla kiitoteitä on kolme.

Kiitotie on 2,5 kilometriä pitkä, ja sitä voidaan käyttää tuulesta riippuen molempiin suuntiin. Valinnan tekee lennonjohtaja. Siihen kuitenkin pyritään, ettei kone joudu lentämään ylimääräistä lenkkiä, jotta polttoainetta säästyy. Jos sääolosuhteet sallivat, lasku tehdään etelästä pohjoiseen ja lähtö etelän suuntaan.

Kittilässälennonjohtajien työvuorot määräytyvät sen mukaan, miten lentoja on. Talviaikaan aamuvuoro alkaa noin kello 7–8 aikaan, ja iltavuoro lähtee kotiin noin kello 24–01. Ruuhkapäivinä töissä on kaksi lennonjohtajaa samanaikaisesti. Öisin Kittilän kenttä ei ole auki, ja silloin tornissa tai kentällä ei ole valoja.

– Kesällä joka toinen päivä on päivälento ja joka toinen päivä iltalento, Jokinen kertoo.

Kittilän lentoasemalla on tänä talvena ensimmäistä kertaa täysimittaisesti käytössä niin sanottu slot-koordinaatiojärjestelmä, jota käytetään yleisesti vilkasliikenteisillä lentoasemilla. Siinä lentoyhtiöt hakevat lähtö- ja laskeutumisajat ennakkoon. Lennonjohto pystyisi Jokisen mukaan Kittilässä palvelemaan seitsemää lähtevää ja saapuvaa konetta tunnissa, mutta lentoasemayhtiö Finavia on määritellyt, että sopiva määrä on enintään neljä. Silloin matkustajamäärä pysyy sellaisena, että kaikki terminaalissa toimii jouhevasti. Sekin sopii lennonjohdolle.

– Voidaan palvella yksittäinen kone paremmin, ja yhteistyö kiitotien kunnostuksen kanssa helpottuu, Jokinen sanoo.

Hyvä lennonjohtaja on Jokisen mielestä tarkka, rauhallinen ja reagointikykyinen. Tarvittaessa on pystyttävä muuttamaan mielensä ja pyörtämään jo tehty päätös, jos tiedossa on parempi. Kokemus auttaa.

– Lennonjohtaminen on osittain hyvien arvausten tekemistä, joita tarvittaessa parannetaan, hän sanoo.

Tykkään siitä, että sitten kun tehdään, sitten tehdään. Joonas Jokinen

Eri lentäjillä voi esimerkiksi kestää hieman eri pituinen aika pyydetyn kaarroksen tekemiseen.

– Priorisointi ja multitasking, Anttila tiivistää sen, mitä hyvältä lennonjohtajalta hänen mielestään vaaditaan.

Molempien mukaan työ on hyvin mielekästä.

– Tämä on merkityksellistä ja vastuullista. Tykkään siitä, että sitten kun tehdään, sitten tehdään. Työn jäljenkin näkee nopeasti, Jokinen sanoo.

Hän pitää myös siitä, ettei töitä tarvitse viedä kotiin. Päällikkönä hän tosin joutuu joskus niin tekemään.

Jokinen pitää myös vilkkaan talven haasteista.

Myös Anttila odottaa innolla sesongin käynnistymistä, lentoliikenteen vilkastumista ja sitä, että pääsee käyttämään taitojaan.

Osa lennonjohtajien ammattiylpeyttä on pystyä noudattamaan työssään tarkkoja säädöksiä ja määräyksiä.

– Jos niistä poikkeaa, pitää tehdä itse ilmoitus järjestelmään. Se käsitellään nimettömänä ja toimintaa kehittävänä, Jokinen kertoo.

Lääkäri kysyi, oletko kuullut lennonjohtajan työstä. Joonas Jokinen

Jokinenhaaveili alun perin hävittäjälentäjän urasta. Lääkäri havaitsi kuitenkin, että hänen lähinäkönsä tulisi huononemaan niin, etteivät lentäjälle asetetut vaatimukset täyttyisi. Tämän jälkeen Jokinen harkitsi siviililentäjän uraa, mutta sekin tyssäsi lopulta liian vahvoihin silmälaseihin.

– Lääkäri kysyi, oletko kuullut lennonjohtajan työstä, Jokinen muistelee.

Hän ei ollut, mutta haki kouluun. Sisään hän pääsi kolmannella yrittämällä.

Anttila oli pohtinut lennonjohtajan uraa lapsesta saakka. Hän isänsä ja muita tuttuja on ilmailualalla. Hän ehti kuitenkin opiskella konetekniikkainsinööriksi, ennen kuin haku lennonjohtajakurssille osui itselle sopivaan aikaan. Kurssille voi hakea kerran vuodessa, ja hakuprosessi kestää noin kahdeksan kuukautta.

Lennonjohtajaksi voi kouluttautua Fintrafficin ammatillisessa erikoisoppilaitoksessa Avia Collegessa. Koulutukseen otetaan vuosittain 10–12 henkilöä. Pääsyvaatimuksena on ylioppilastutkinto tai toisen asteen ammatillinen perustutkinto, suomen ja englannin kielen hyvä taito sekä lennonjohtajan lupakirjavaatimusten mukainen hyvä terveydentila.