Ajankohtaista

Viikon kirje: Aistiva ihminen

Elän päivääni aistien. Aamulla herään, tunnen tyynyn poskella, patjan allani, peiton päälläni, selkärankani kankeana. Avaan silmät ja havainnoin millaisessa valossa huone kylpee, onko aurinkoinen vai pilvinen päivä? Kuuntelen, onko muita talossa jo liikkeellä. Nuuhkaisen, joko kahvi tuoksuu keittiöstä? Ennen kuin pääsen hemmottelemaan makuaistiani, on äänessä aisteista kenties tärkein – sisäinen tunne – sydän. Miltä minusta tuntuu? Olenko levännyt yöllä vai valvonut ja murehtinut asioita? Olenko rohkealla vai pelokkaalla mielellä? Olenko valmis nousemaan ja kohtaamaan päivän tulevine tilanteineen, rutiineineen, kohtaamisineen, haasteineen ja yllätyksineen? Olenko valmis kohtaamaan itseni?

Haluan antaa sydämen kertoa omaa ehkä rosoista, mutta kaunista ja vielä keskeneräistä tarinaansa.

Sydän, sisin eli se, kuka syvimmältäni olen, aistii ja tuntee tilanteita ja kohtaamisia omalla volyymillaan. Muut aistit viestivät käytännön olosuhteista, sydän niitä kuuntelee, mutta voi kokea ne aivan toisin kuin päällepäin olettaisi. Niin paljon kuin on elinvuosia takana ja vuodet vielä kerrottuna niihin sisältyvillä päivillä, on ollut aamuheräämisiä. Jokainen päivä on pitänyt sisällään saman määrän tunteja, mutta hyvin erilaisia tapahtumia iloineen ja pettymyksineen. Ne tapahtumat ovat vaikuttaneet sydämeen, siihen miten ja miksi se reagoi muiden aistien viesteihin niin kuin reagoi.

Haluan antaa sydämen kertoa omaa ehkä rosoista, mutta kaunista ja vielä keskeneräistä tarinaansa. Sillä on syynsä kokea niin kuin kokee. Sen viestimiä tunteita ei tarvitse kieltää, niitä voi oppia ymmärtämään. Haluan olla sydämeni puolella, koska Jumalakin on.

Joka aamu on armo uus

Miksi huolta siis kantaa!

Varjot väistyy ja vajavuus

Jeesus voimansa antaa

Kiitos Herran, hän auttaa tiellä

Meidän kanssamme nyt ja aina on

Täällä suo Isän suosion

Rauhan luonansa siellä

– Virsi 547:1

Aistirikasta ja myönteistä päivää toivoen

Elina Heikkilä, Muonion seurakunnan nuoriso- ja diakoniatyöntekijä