Kolumnit

Minne, minne lapset kadonneet?

”Minä se olin tämän kylän kommein mies, ja se toisia kenkutti”, lauloi 1950-luvun alussa syntymäkylänsä iltamia juontanut hiljattain edesmennyt kittiläläinen Taito Maunula. Matti Jurvan ja Tatu Pekkarisen laulut nostivat tunnelmaa elintarvikkeiden säännöstelyajan iltamiin. Kylillä useita kertoja vuodessa pidettävillä juhlilla tansseineen luotiin toivoa paremmasta. Turvauduttiin sosiaaliseen pääoman kasvattamiseen, jossa työ talkooperinteineen ja ihmisten läheinen kanssakäyminen loivat hedelmällistä maaperää; heinäseipäät täyttivät pellot, sammakonpojat pientareet, ja lapset täyttivät pirttejä.

Näyttää siltä, että yhteisöllisyys ja luottamus tulevaan, ovat kadonneet; onko itse olemassaolon tarkoituskin unohtumassa?

Ja katsos, kaikki muuttui paremmaksi! Koulut olivat lähellä, suurten ikäluokkien lapset ehtivät koulusta vielä auttamaan maatalouden askareissa. Maa kehittyi ja vaurastui, maaseudun lasten parempi koulutusmahdollisuus alkoi tuottaa tulosta. Lisäksi ihmisten hyvinvointia lisäävät uudistukset sosiaali- terveys- ja koulutuspolitiikassa olivat vireillä.

Ajanjakso 1960-1970 jäänee ilmeisesti maamme lähimenneisyyden koulutusmyönteisimmiksi vaiheeksi. Peruskoululain uudistus ja opintolainojen ja -avustusten myötä vähävaraisempien perheiden lapsetkin saivat mahdollisuuden aina korkeamman asteen koulutukseen.

Nyt on hyvinvointi etenemässä kohti pahoinvointia, lasten koulutustaso laskee, etenkin tämä näkyy vähävaraisissa perheissä. Lisäksi nuorten ahdistuneisuus ja masentuneisuus ovat lisääntyneet. Näyttää siltä, että yhteisöllisyys ja luottamus tulevaan, ovat kadonneet; onko itse olemassaolon tarkoituskin unohtumassa?

Edellisiä pohdin, kun tutustuin tuoreeseen tilastokeskuksen tutkimukseen maamme syntyvyyden alenemisesta. Vuonna 2010 maahamme syntyi 60 980 lasta, mutta ennakkotietojen mukaan viime vuonna enää 43 320 lasta. Viimeaikojen syntyvyyden vähennys on ollut vuosittain keskimäärin noin 1300 lasta.

Haurastuttaako nykymeno parisuhteita ja niiden kehittymistä. Naiset kouluttautuvat miehiä enemmän, opintopaikat ovat usein suurissa kaupungeissa. Uusi ympäristö ja sukupuolten välinen muuttuva arvopohjan erilaisuus vaikuttanevat myös parinmuodostumiseen. Miten koetaan tulevaisuus, kun vakituisten työsuhteiden saamisessa on vaikeuksia ja satunnaistöissä ansiot ovat usein riittämättömiä? Joka tapauksessa ensisynnyttävien naisten keskimääräinen ikä on noussut merkittävästi.

Rakenteellisten tekijöiden ohella voi nähdä kehittyvällä tietotekniikalla ja sosiaalisella medialla olevan vaikutuksensa. Olemmeko — niin vanhemmat kuin nuoret — somen vuoksi heittäneet ihmisille tärkeän henkilökohtaisen vuorovaikutuksen roskakoriin. Tarjoaako mekaaninen näyttöruutu kokijalleen kiinnostavampia elämyksiä kuin elävä kumppani? On tällaisesta tekniikasta hyötyäkin, mutta tuskin korvaavat inhimillisen läheisyyden tarvetta. Jo maailmankuulu sosiaalipsykologi Abraham Maslow piti ihmisen suhdetta toiseen ihmiskunnan keskeisenä voimanlähteenä.

Taisto Tammela

Kirjoittaja on kittiläläislähtöinen oululainen.