Kulttuuri

Kolarilainen death metal -bändi Tarburn aikoo kellarista maailmalle

Lisää keikkoja ja kehitysmahdollisuuksia, kuuluu neljän nuoren miehen yhtyeen toive. Tarburn sai nimensä laulaja-kitaristi Oskari Nikkisen esi-isän mukaan.

– Bändi on aika iso osa elämää, ja sen vaikutus on koko ajan kasvanut tässä.

Basisti Pietari Välitalo pohdiskelee, kuinka tärkeä asia oma bändi on. Muut Tarburnin jäsenet Uuno Hult (rummut), Aleksis Koli (kitara) ja Oskari Nikkinen (kitara ja laulu) nyökyttelevät

Death metallia soittava bändi on harjoitellut jo vuosia Välitalon kellarissa Äkäslompolossa. Yhtye on soittanut keikkoja Kolarissa ja myös Sodankylässä ja Kittilässä, ja toivoo nyt pääsevänsä soittamaan mahdollisimman paljon lisää.

– Kolarissa ne keikkapaikat on aika rajallisia ja varsinkin alaikäiselle, Hult huomauttaa.

Hän ja Pietari Välitalo ovat lukion ykkösellä, Koli lukion kakkosella. Nikkinen on ammattikoulussa ensimmäistä vuotta.

Bändi on esiintynyt KesäKolarissa ja Selvän Pyyn musiikki-illoissa. Lappikin voi käydä metallibändille nopeasti pieneksi.

– Etelään päin ois tarkoitus. Siellä ois enemmän yleisöä ja parempaa yleisöä, Koli sanoo.

Parempi yleisö tarkoittaa raskaan musiikin kuuntelijoita. Kolarissa yleisö on yleensä seissyt rauhassa, ehkä taputtanut jossain vaiheessa. Bändin oma varmuus on keikkaillessa kasvanut.

– Homma muuttuu rennommaksi. Yllättävän hyviä keikkoja on ollut, Hult sanoo.

Katso video Tarburnin esiintymisestä kesällä Kittilän markkinoilla.

Video: Rainer Mällinen

Yhtye soittaa vielä pääasiassa cover-kappeleita suomalaiselta Children of Bodomilta. Vaikutteetkin tulevat samoista musiikillisista lähteistä. Children of Bodomin lisäksi esikuva on Wintersun-yhtye. Genren raskampaa puolta, bändi kuvaa.

Se tekniikka on vaikea ja se piti opetella. Ääni väsy alussa, mutta ei enää. Oskari Nikkinen

Viime aikoina pääasiassa Nikkisen ja Välitalon kynästä on alkanut syntyä omia kappaleita, joita kuultaneen jatkossa myös keikoilla. Tekstit ovat englanniksi.

– Teema on mystinen, siinä on fantasiasysteemejä, pohjoista mytologiaa ja kaikkea tämmöstä, Välitalo sanoo.

Biisien kirjoittamisessa bändi on vielä alkutaipaleella. Kun biisejä on lisää, tavoite on päästä isommille keikoille ja jossain vaiheessa tehdä demo levy-yhtiöille, mikä vaatii aikamoisen rahallisen panostuksen. Perinteisin soittimin operoiva metallibändi ei voi sitä tehdä kotoa käsin.

– Ei ole resursseja ite äänittää, Koli sanoo.

Tavoitteet on korkealla, bändiläiset tiivistävät toiveet tulevalle.

Tarburnin taru alkoi Äkäslompolon alakoulussa. Kylällä asuvat Välitalo, Hult ja Koli keksivät kokeilla soittimia kuvataidekerhossa. Sen jälkeen he alkoivat kokoontua soittamaan musiikkiluokassa.

– Huonompia soittajia oltiin, Välitalo veistää.

Alkuvaiheessa bändi soitti rockia, kuten Nirvanaa, kunnes genre vakiintui raskaammaksi. Yläkoulussa seuraan liittyi lietorovalainen Nikkinen toiseksi kitaristiksi. Koska muut eivät halunneet laulaa eikä muitakaan halukkaita ilmennyt, Nikkinen alkoi solistiksi.

– Tai oikeastaan se ei ole laulua vaan örinää.

Laulutapa on tyypillinen raskaassa metallissa. Nikkinen katsoi Youtubesta tekniikkavideoita ja lähti opettelemaan. Harjoittelemalla hän löysi tavan laulaa örisemällä niin, että ääni kestää sen.

– Se tekniikka on vaikea ja se piti opetella. Ääni väsy alussa, mutta ei enää, Nikkinen sanoo.

Instrumentit soittajat ovat ottaneet haltuun itse opiskellen. Koli on ainoa, joka on käynyt opiskelemassa soitinta tunneilla. Bändi harjoittelee laulut tabulatuureista.

– Kosketinsoittajaa ollaan haettu, mutta ei ole löyetty, Nikkinen sanoo.

Välitalon kodin kellarissa treenataan yleensä muutama tunti kerrallaan, viikonloppuisin voi mennä pidempäänkin. Nikkisen kulkemista Äkäslompoloon helpottaa se, että hän on vastikään saanut ajokortin.

– Tätähän on koitettu vähän sisustaa oman näköiseksi, Välitalo sanoo kellarista.

Mustat nahkatakit roikkuvat naulassa. Katonrajassa mutkittelevat kirjavat valot. Parhaillaan rakenteilla on bändiläisille oma vessa kellariin.

Bändi oli pitkään nimetön, mutta viime vuodesta se on kulkenut nimellä Tarburn. Sen voi suomentaa tervanpoltoksi.

Nimen keksi Nikkinen tervaa polttaneen esi-isänsä mukaan.