Mielipiteet

Viikon kirje: ”Niiltä, joille on annettu paljon, myös odotetaan paljon

”Niiltä, joille on annettu paljon, myös odotetaan paljon.” (Luuk. 12:48 /UT2020 ). Tuo sananlaskunomainen lause lienee useimmille tuttu. Tuo on ytimekäs toteaminen liittyen ihmisten valtaan ja sen tuomaan vastuuseen. Tuosta lauseesta voidaan ladata paljon odotuksia johtotehtävissä olevien harteille ja ehkä syksyn työkauden alkaessa johto- tai valta-asemissa olevat jo miettivätkin, mitä kaikkea heiltä jouluun mennessä odotetaan.

Mutta haluan pudottaa tuon lauseen meidän itse kunkin tasolle, jotta voisimme nähdä oman vastuumme elämässä kristillisestä näkökulmasta. Meille on kovin luonnollista ajatella ja asennoitua elämään ja mahdollisiin saavutuksiimme omistajan elkein: minun oma elämä, minun oma aika, minun omat rahani, minun kotini. Nuo sanat ovat maallisesti ja juridisesti totta, mutta eivät koko totuus ja sen me herkästi unohdamme. Nimittäin, jos alamme keriä eri asioita siihen pisteeseen, miten kaikki ”oma” on tullut mahdolliseksi, meillä on aihetta nöyrtyä omistajan elkeistämme. Lopulta sekä minä ja koko elämäni, kaikki mikä on käsissäni tai kätteni läpi kulkee, on Jumalan omaisuutta, Jumalan minulle uskomaa lahjaa.

”Niiltä, joille on annettu paljon, myös odotetaan paljon.”— sen verran hyväosainen olen (melko terve, ei nälkää, koti, mahdollisuus tehdä työtä ja oppia uutta, asun vapaassa itsenäisessä ja demokraattisessa oikeusvaltiossa, maassamme on rauhan aika, en pode yksinäisyyttä ja niin edelleen.), että minulta saa hyvällä syyllä odottaa paljon. Odottaa mitä? Sitä, että suojelen elämää ja autan niitä, keitä paikaltani, kyvyilläni ja mahdollisuuksillani vähänkin voin.

Kristillisestä näkökulmasta me jokainen olemme lopulta Jumalan omaisuuden taloudenhoitajia. Tuo näkökulma auttaa minua suhtautumaan niin sanottuun ”omaani” toisaalta kevyemmin toisaalta vastuullisemmin. Kevyemmin siten, että en ehkä kiinny materiaan niin lujasti, kuin taipumus on; käärinliinoissa ei ole taskuja. Vastuullisemmin siten, että olen valveutunut siitä, miten käytän minulle annettua aikaa, järkeä, kykyjäni, rahaa, terveyttä, sosiaalisia suhteita, työtä, siis kaikkia mahdollisuuksia mitä minulla joka päivä aamusta alkaen on. Oikeastaan voisin joka ilta kysyä peilin edessä itseltäni: miten tämä päivä niinku omasta mielestäni Jumalan taloudenhoitajana meni?

Ilokseni saan tietää ja tuntea monia viisaita ja uskollisia Jumalan omaisuuden taloudenhoitajia. Heidän kanssaan on ilo tehdä töitä, mieluista olla asiakkaana, olla hoidettavana, harrastaa ja niin edelleen. Ilo nousee siitä, että he eivät ylenkatso muita, vaan aidosti kunnioittavat, arvostavat ja välittävät muista, tehtävästään ja luomakunnasta. Heillä on varaa elää Jumalan tahto eli rakkaus edellä.