Kulttuuri

Kulttuurikokemus: Meän päivä avarsi kirjastonkävijän horisonttia

Tunnustan. En ollut lainkaan tilanteen tasalla. Mikä on tuo punainen teltta ja miksi nämä kaikki autot ovat täällä?

Kolarin kirjastossa asia alkaa valjeta: Meän päivä ei ole mikä tahansa mukava ja pienimuotoinen Kolarin kirjasto- ja kulttuuritoimen tapahtuma. Se on iso ja moniin suuntiin kurottava. Ilotulitusta juontaa Kolarin kirjasto- ja kulttuuritoimen johtaja Kyösti Satokangas yhdessä Pajalan vähemmistökielikoordinaattorin Regina Veräjän kanssa.

Lavalla tulkitaan Michael Jakconin Heal the world -biisiä meänkielellä. Äänessä ovat Pajalan kulttuurikoulun eri-ikäiset oppilaat, joilta taipuu monen kappaleen pituinen meänkielinen keikkasetti. Suomalaista kerhotoimintaa muistuttavaan kulttuurikoulun toimintaan osallistuu Pajalassa yli kolmannes koululaisista, eniten koko Ruotsissa.

Pönttö-Kjell (Kangas) saa luvan piipahtaa nopeasti lavalla ja yhtä nopeasti hänet sieltä häädetään. Nimen arvoitusta pitää lähteä ratkomaan kunnanviraston aulaan, jossa syliin lyödään nippu puuosia ja nauloja. Tuloksena on korvissa soivaa vasaran kalketta ja pitkä rivi hienoja linnunpönttöjä.

Lauantai-iltapäivän esiintyjien lista on hengästyttävä: runoja, saagoja, tarinaa, virsiä, haitarinsoittoa, tanssia. Ohjelmaan suunnitellut tauot kutistuvat viiden minuutin mittaisiksi, ja lavan eteen parkkeeranneet saavat nauttia tuntikaupalla meänkielisestä sanojen solahtelusta.

Valtuustosalissa opin, että Pajalassa järjestetään joka kesä rajan kieltä hoitava kielipesäleiri lapsiperheille. Ilmaiselle leirille haluttaisiin mukaan myös suomalaisia perheitä, pöydän takaa kerrotaan.

Ruotsin, suomen ja meänkielen soljuminen saa hyvälle tuulelle. On hiukan avarampi olo, ihan tässä kotona.

Oletko kokenut mieleenpainuvan hetken kulttuurin tai urheilun äärellä? Jaa se kanssamme vapaamuotoisen tekstin ja kuvan muodossa Juttuvinkki-sivullamme. Julkaisemme lukijoiden tekstejä verkossa ja printissä.