Paikallisuutiset

Eväät reppuun ja laduille

Raattaman Reitit -latuverkosto kiertää kolmen kunnan alueella, kun kevät on kauneimmillaan

– Latuverkostolla pääsee hiihtämään marraskuun puolesta välistä lähtien ja sesonki kestää aina vappuun saakka, kertoo Raattaman Reitit -yhdistyksessä viime syksystä saakka sihteerinä toiminut Virpi Kling .

Kling itse tykkää hiihtää Raattaman kierrosta, josta on hienot näköalat Pyhä- ja Taivaskerolle päin.

– Aivan upeaa on myös, kun pääsiäisenä kaikkien kolmen kunnan yhteiset reitistöt ovat auki. Yli-Kyröstä pääsee Hannukuruun tunturin itäpuolta ja länsipuolta takaisin Nammalakuruun.

Hänen mukaansa ladut ovat viimeistään Lapponia-hiihdon aikoihin huippukunnossa.

Yhdistyksen toiminnan tarkoitus on ulkoilureittien rakentaminen ja ylläpito Raattaman kylän ympäristössä, Kittilän, Enontekiön ja Muonion kuntien alueella. Laduista yli puolet on Enontekiön puolella, Yli-Kyrön kylällä.

Klingin mukaan yhdistyksessä on yksi palkallinen töissä pitämässä latuverkostoa yllä ja hänen lisäkseen hallituksen jäseniä talkooporukkana.

– Palkallinenkin laskuttaa tietenkin vain sen mukaan, mitä latujen ajamiseen menee eli ei ole täysipäiväisesti töissä. Talkoohengessä pohjaamme latuja muun muassa.

Raattaman Reittien toiminnan mahdollistavat alueen yritykset sekä vapaa-ajan asukkaat maksamillaan jäsen- ja latumaksuilla.

Tällä hetkellä yhdistyksessä on jäseniä vajaa kaksisataa.

– Lähinnä mökkiläisiä ja yrityksiä. Latumaksu lähetetään kaikille jäsenille, mutta eiväthän kaikki tietenkään sitä välttämättä maksa, Kling toteaa.

Noin 30 prosenttia varainhankinnasta saadaan kuntien avustuksista. Lisäksi yhdistys myy hiihtäjille vuosittain painettavia paperisia latukarttoja ja -tarroja, joita on myynnissä Raattaman alueella Autton kaupalla, Vuontispirtillä, Porotilamajoitus Auttossa ja Porokotajärven kotakahvilassa.

– Voisihan niitä tuoda kyllä myös Tunturi-Lapin luontokeskukseen, Kling pohtii.

Reittejä kunnostetaan myös Pallas-Ylläs-kansallispuiston kohteisiin, esimerkiksi Montellin majalle ja Hannukuruun.

– Jos aikoo hiihtää kaikki meidän ladut, on hiihdettävää noin 80 kilometriä. Tosin osa reiteistä on sisäkkäisiä ympyrälenkkejä, eli menevät osan matkaa samaa latua, Kling kertoo.

Yhdistys on tyytyväinen toimintaansa, sillä varsin pienillä voimavaroilla saadaan pidettyä laaja latuverkosto hyvässä kunnossa.

– Joka päivä ei latuja tietenkään ajeta, mutta kyllä täällä on melkoinen retkihiihtäjän paratiisi – varsinkin sesonkiaikaan. Kun latuverkosto on laajimmillaan, meidän reittimme yhdistyvät Muonion ja Enontekiön kuntien latuihin, ja silloin Yli-Kyröstä pääsee tunturien yli Hettaankin, Kling sanoo.

Latujen ajantasaista kuntoa voi seurata Internetistä.

– Infogis-karttapalvelu on meillä hiihtäjille ilmainen.

Latuverkoston ylläpitäminen on tietenkin yhdistyksen tärkein tehtävä, mutta sen tavoitteena olisi laajentaa toimintaa myös sulan maan ajalle.

Kesäajalle yhdistys on Klingin mukaan suunnitellut esimerkiksi fatbike- eli maastopyöräilyreittejä.

– Ongelma on kuitenkin se, että meillä on niin paljon jänkiä täällä. Niiden ylitykset ovat haaste, mutta emme ole ajatuksesta luopuneet.

Kling kertoo, että myös sieni- tai yrttiretkiä on mietitty.

– Kesäaikanakin tällä alueella on myös turisteja.

Reittien varrella on kolme yhdistyksen omaa laavua. Enontekiön puolella ovat Hommakankaan laavu ja Ahovaaran laavu, ja Harrisaajon laavu sijaitsee Kittilän puolella.

– Lisäksi reiteillemme osuu kolme Metsähallituksen kotaa, Montellin maja, Sarvijärvi ja Varkhaanjärvi.

Yhdistyksen laavuilla on tämän talven aikana järjestetty tapahtumia. Laskiaistiistaina oltiin muun muassa Ahovaaran laavulla parinkymmenen osallistujan voimin. Huomenna torstaina yhdistys aikoo tulistella Porotilamajoitus Autton kodalla.

– Ja eiköhän me pääsiäisenäkin järjestetä joku tulistelu, Kling vinkkaa.

– Olemme paljon täällä mökillämme Yli-Kyrössä, ja teemme täältä etätöitä, Kling kertoo.

Kotona Espoossa käydään kuitenkin kuukausittain.

Kling alkoi yhdistyksen sihteeriksi osittain siitä syystä, että tykkää hurjasti hiihtämisestä.

– Haluan tehdä myös töitä näitten reittien eteen. Hienoa, jos minun työpanostani tarvitaan.

Kling tykkää myös järjestää erilaisia tapahtumia.

– Järjestin viime talvena yhden kuutamohiihdonkin, mutta siihen osallistui vain kolme, hän nauraa.

Hiihtokilometrejään Kling ei enää tarkasti laske, talvessa niitä kertyy noin 1500. Hän alkaa hiihtää heti, kun se syksystä on mahdollista.

– Aikaisemmin etelässä olin kuntohiihtäjänä Espoon hiihtoseurassa, mutta nyt olen rentoutunut paljon hiihdon kanssa. Minusta on tosi mukavaa ottaa eväät mukaan ja hiihtää jollekin näistä meidän laavuistamme. Retkihiihto on kivempaa kuin suorittaminen, Kling sanoo.