Muualta Lapista

Sykkeen ”nukkumatti” Matti Ristinen runokiertueelle Lappiin - mukana myös Ivalo-sarjan kuvauksissa

Matti Ristinen haluaa tuoda kulttuuria pohjoisen kyliin. Hän kiertää enontekiöläisen hanuristin Reijo Kumpulaisen kanssa ristiin rastiin Lappia esittämässä Eino Leinoa, Aleksis Kiveä ja muita suurten suomalaisten kirjailijoiden tekstejä.

Hän on myös ollut mukana juuri päättyneissä Ivalo-sarjan kuvauksissa Ivalossa.

Syke -sairaalasarjan seuraajille tuttu Matti Ristinen on syntynyt Nackassa, Tukholman lähellä. Hän oli kuusivuotias, kun perhe muutti Ruotsista Pohjois-Pohjanmaalle Kärsämäelle.

Matti Ristisen mielenlaadun voi sanoa olevan peräisin sekä Pohjois-Pohjanmaalta että Koillismaalta.

– Minä en oo mittää enkä vähän päästä sekkää, kuvailee Ristinen kärsämäkeläisellä lausahduksella paikallista vaatimattomuutta.

Äiti oli kotoisin Taivalkoskelta, missä perheellä on edelleenkin talviasuttava mökki.

– Siellä tulee vietettyä pari kuukautta vuodesta. Se on taas sellanen omanlaisensa mielenlaatu siellä Koillismaalla, miettii Matti Ristinen.

– Jotenkin tuntuu, että se on ollut tosi ankaraa elämää, kun siellä on isovanhemmat ja isovanhempien isovanhemmat eläneet ja mistä ne on leivän repineet. Peltoa on yritetty kaivaa sellaiseen näreikköiseen suopohjaan, hän pohtii.

– Suomalainen teatteri nojaa vahvasti kesäteatteriperinteeseen, siellähän ne meidän teatterin juuret ovat. Matti Ristinen

Matti Ristinen viihtyy luonnossa ja sen vuoksi myös hyvin Taivalkoskella. Viime kesänä hän kävi Runonlausuntaa ja haitarimusiikkia -juhlakiertueensa kanssa esiintymässä myös Jokijärven teatterissa Päätalo-päivien aikana.

– Aktiiviset kyläläiset tekevät joka kesäksi sinne esityksen, ja ihmisiä käy valtavasti sitä katsomassa, Matti Ristinen kehuu kylän väkeä.

– Suomalainen teatteri nojaa vahvasti kesäteatteriperinteeseen, siellähän ne meidän teatterin juuret ovat. Se on tosi poikkeuksellista, jos vaikka vertaa johonkin eurooppalaiseen, jossa on pyritty pääsemään hovin suosioon, jotta siitä tulisi elinkeino. Moliéren ja Shakespearen ryhmät on kirjoitettu niin, että hovi näkisi ja ottaisi varjelukseensa. Suomalaisen perinteen mukaan teatteria tehdään itseämme viihdyttääksemme, kertoo Ristinen

– Se on melko iso rituaali, kun pankinjohtaja tai kunnanjohtaja heittäytyy juoppolallin rooliin. Siinä on jotakin viehättävää ja hauskaa.

Matti Ristinen mietti monen toiveammatin välillä, ennen kuin päätti hakea Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitokselle. Upseerin ura oli pitkään ykkösenä. Nuorten maajoukkue-edustus pika-aidoissa sai harkitsemaan myös urheilua ammattina.

– Joku siinä näyttelemisessä oli kuitenkin, vaikka en tiennyt lajista mitään, ja vaikka ei Kärsämäellä ollut mitään teatteritoimintaa. Kajaaniin ja Ouluun järjestettiin joskus bussimatkoja teatteriin, mutta siellä tuli käytyä hyvin harvakseltaan.

Koulun kuvaamataidon ja taideaineiden opettaja Anja Vähäaho näytti kuitenkin suuntaa. Lukiossa oli ilmaisutaidon kurssi, johon Matti Ristinen olisi halunnut ottaa osaa, mutta koska hän ei ollut vielä lukiossa, niin se oli mahdotonta. Opettaja ei kuitenkaan tyrmännyt oppilaansa innostusta ja esitti, että he voisivat kurssin ulkopuolella tehdä jotakin.

– Anja oli se tyyppi, joka ohjasi kaikki koulun esitykset, selvitti Ristinen.

Ensimmäinen esitys, minkä he valmistivat, oli Aleksis Kiven runo Pohjatuuli, mikä tehtiin veteraanipäivän juhlaan. Matti Ristinen oli silloin viidentoista ikäinen.

– Se oli niin kiinnostavaa. Kun se sana, mitä en lukiessa ihan heti ymmärtänyt, alkoi pikkuhiljaa saamaan lihaa luiden ympärille, ja sen jälkeen siihen muodostui eleitä, ja siitä tuli selkeä tarina.

– Ihmiset oli otettuja ja innostuneita ja kiittelivät, kun tulin esiintymään. Siitä se pikkuhiljaa lähti,ja sen jälkeen me osallistuttiin nuorten taidetapahtumaan, joita siihen aikaan järjestettiin.

Siellä Matti Ristinen esitti venäläisen kirjailijan Daniil Harmsin tekstejä, mitkä olivat kovasti suosiossa.

– Näyttelijä Raimo Grönberg istui raadissa ja palaute oli, että kyllä sinun Matti täytyy jatkaa tätä harrastusta. Jos et jatka, niin me tullaan täältä Tampereelta hakemaan sinut.

– En voi ymmärtää, että 23-vuotias Eino Leino on yhden kesän aikana kirjoittanut sen Helkavirsiä I:n. Miten siinä voi olla niin järjetön elämänviisaus. Matti Ristinen

Matti Ristinen ja Anja Vähäaho jatkoivat tiivistä yhteistyötä. Matti haki 18-vuotiaana teatterikorkeakouluun. Hän ylsi pääsykokeissa viimeiseen vaiheeseen, jolloin raadissa istunut näyttelijä-ohjaaja Kari Heiskanen kehotti käymään lukion loppuun.

– Niin minä kävin lukion loppuun ja hain seuraavana vuonna Tampereen yliopiston näyttelijätyön laitokselle, jonne pääsin, ja oikeastaan jäin sille tielleni.

Hän on näytellyt 32 vuotta. Viime vuonna vietettiin taiteilijan 50-vuotisjuhlia.

– Olen ollut onnekas siinä, että olen saanut tehdä töitä ja onnekas siinä, että minua on todella paljon tuettu, hän kiittelee. Tähän ajatukseen hän heräsi 50-vuotiskiertueensa aikoihin, jolloin hän mietti sitä, miten paljon hän on tehnyt kaikenlaista näyttelijäuransa aikana, ja miten paljon hän on saanut mahdollisuuksia tehdä monenlaista.

– Minut näköjään palkataan näyttelemään usein pappia, poliisia, lääkäriä tai sotilasta, Ristinen toteaa. Kari Tapion rooli Olen suomalainen -elokuvassa oli pitkä prosessi. Tuotantoa siirrettiin alkuperäisestä vuodella eteenpäin ja Ristinen ehti tehdä perusteellisen pohjatyön. Hän sai apua myös Kari Tapion kolmelta pojalta, lähinnä Joona Jalkaselta.

Näyttelijä oli 50-vuotisjuhlakiertueella viime vuonna ja lausui runoja erilaisilla estradeilla, pitkin pohjoisia kyliä.

– Tämä oli se 50-vuotiaan Matin oivallus. Ehkä suuri yleisö tuntee minut elokuvista ja televisiosarjoista, Sykkeestä tai Pirunpellosta tai muista, mutta tajusin, että jos tässä on joku kulkenut punaisena lankana läpi elämän, niin se on nimenomaan se runonlausunta. Se on ollut tosi määrittävä asia koko minun ammatissani.

– En voi ymmärtää, että 23-vuotias Eino Leino on yhden kesän aikana kirjoittanut sen Helkavirsiä I:n. Miten siinä voi olla niin järjetön elämänviisaus. Jos minä vaikka sitä Tumma -runoa ajattelen, mihin yleensä päätän nämä minun illat, niin miten voi olla jollakin niin iso ja armollinen ymmärrys elämästä, ihmettelee Ristinen.

Myös näyttelijän työssä on runonlausunta hänen mukaansa arvokas taito, jota hän avaa myös näyttelijä-opiskelijoilleen.

Syke-sarjasta on meneillään kuvaustauko ja uudesta Syke -elokuvasta on juuri ollut viimeinen kuvauspäivä. Kesällä alkavat jälleen Murha Hangossa -sarjan kuvaukset. Ivalossa juuri kuvatussa Ivalo-sarjan viidennessä tuotantokaudessa hän on myös mukana ja näyttelee Klaus Kleberiä.

Matti Ristinen toteaa olevansa kovin onnekas, koska saa tehdä töitä nyt ainakin elokuuhun asti huolimatta todella haastavasta tilanteesta kulttuurikentällä.

Hän on näytellyt Syke -sarjassa anestesialääkäri Ilmari Nortamoa 10 vuotta.

– Se on ollut todella kiva rooli. En ole aikaisemmin tehnyt tämän mittaluokan työtä, ja kyllä siitä Ilmari Nortamosta on tullut sellainen läheinen kaveri. Siitä tietää jo, että miten se reagoi asioihin ja mihin se pyrkii.

Isoimmat edut näyttelijän ammatissa ovat Ristisen mukaan työkaverit ja työryhmät, ja se pätee myös Syke -sarjaan.

– Me ollaan todella yhteen hitsautunut porukka. Työtahti on armoton ja sitä tehdään kovalla tempolla. Se ei onnistuisi, jos siinä olisi sellaista ihmettelyä, että miten tämä nyt tehdään, hän toteaa. Kuvauspäiviä hänelle tulee10-15 kuukaudessa.

Hetassa asuvanReijo Kumpulaisen ja Matti Ristisen runokiertue alkaa Enontekiöltä huhtikuun alussa. He kiertelevät ristiin, rastiin pitkin Lappia ja matka päättyy Äkäslompoloon Pyhän Laurin kappeliin huhtikuun puolessa välissä. Yksitoista esitystä eli joka ilta jossakin. Esitykset ovat myös Ivalossa ja Saariselällä.

– Koska sisareni asuu Enontekiöllä, minulla oliva valtava tarve päästä esiintymään Tunturi-Lappiin. Viime vuonna toukokuussa törmäsin Reijo Kumpulaiseen ja sovimme yhteisestä kiertueesta. Me kierrettiin Kilpisjärveltä alkaen pieniä seurantaloja, ja siitä jäi sellainen valtava nälkä. Koska Tunturi-Lappi oli nyt kierretty, niin syksyllä vähän mietittiin, että miten voitas jatkaa ja saatiin tämä kahden viikon kiertue.

”Runolle ruvetaan ja haitari soi”- esitys on runon ja musiikin välinen vuoropuhelu.

– Illan kaari on vähän sellainen elämää myötäilevä. Alussa ihmetellään maailmaa lapsen silmin ja loppupuolella mietitään, mitä siellä lopussa tulee vastaan, ja mitä siellä rajan takana on vai onko mitään, kertoo Matti Ristinen.

Runoillan musiikki on paljon luonnossa liikkuvan Reijo Kumpulaisen itsensä säveltämää.

– Huomaan, että nuorempana rakastin enemmän sitä harjoittelemista ja ehkä siihen oli tarvettakin. Se tuotti valtavasti mielihyvää, kun löysi jonkun uuden työkalun tai tavan tehdä tai sain ratkottua jonkun näyttämöllisen ongelman. Nykyään tämän ammatin hienoin asia ja suola on se yleisölle esittäminen.

– Kyllä mulla on vieläkin paljon opittavaa tässä työssä, joten on ihan turha mennä henkseleitä paukuttaen mihinkään rooliin. Työryhmät on aina niin erilaisia, samoin ohjaajan ja kuvaajan työskentelytavat. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, pohtii näyttelijä.

Hän on huolissaan uusista, nuorista ammattilaisista, joilta valtio leikkaa koko ajan mahdollisuuksia tehdä sitä työtä, johon he ovat kouluttautuneet.

– Istun Suomen Lausujain Liiton hallituksessa ja Opetus- ja kultturiministeriö leikkasi meiltä 8 000 euroa pois. Ei kuulosta kovin suurelta summalta, mutta meille se voi olla kuolinisku. Meillä on 90-vuotinen liitto, ja ensi vuonna voi olla niin, ettei sitä enää ole. Eletään tosi kummallisia ja kovia aikoja, päättää Matti Ristinen haastattelun.