Kulttuuri

Valtion taiteilijaeläkkeen ensiyrittämällä saanut Helena Junttila: ”Minulla ei koskaan ollut mitään muuta ajatusta kuin ryhtyä taidemaalariksi”

– Taiteilijaeläke vapauttaa, sanoo askalainen taidemaalari Helena Junttila. Hän on työskennellyt taidemaalarina 36 vuotta.

Eläkkeen myötä toimeentuloa ei tarvitse miettiä, voi keskittyä työskentelyyn. Helena Junttila sai taiteilijaeläkkeen ensimmäisellä hakukerralla.

– Ehkä siihen vaikutti se, että olin saanut kolmesti kolmevuotisen apurahan ennen vuotta 2009, jolloin eläkettä ei kertynyt, hän pohtii.

Ennen vuotta 2009 apurahoista ei kertynyt niiden saajille eläkettäja siksi taiteilijoiden eläkettä kerryttävät ansiot ovat voineet jäädä pieniksi. Ammattitaiteilijat tekevät työtään ammatinharjoittajina ja yrittäjinä.

Jotkut lopettavat uransa taiteilijaeläkkeen saatuaan.

– Kuvataiteilijan ammatti voi käydä raskaaksi joko henkisesti tai fyysisesti. Voi tulla fyysinen väsähdys.

Helena Junttila ei ole lopettamassa uraansa, vaikka hän tarvitsee nykyään apua esimerkiksi suurimpien kankaiden pingottamiseen kiilakehyksiin. Hänen työhuoneensa takaseinää peittää suuri karhumaalaus, jonka kanssa hän on viimeksi tarvinnut apua.

– Yllättävän raskasta se on. Fysiikka voi tulla vastaan. Kehystän yleensä itse ja myös se voi olla raskasta. En halua luopua siitä, sillä kehystäminen on yksi osa taidenäyttelyyn valmistautumisprosessia.

Taideopetus on työksi mukavaa, mutta se on eri työtä kuin taiteilijan työ. Helena Junttila

Ammattitaiteilijaksi Helena Junttila valmistui Helsingin vapaasta taidekoulusta vuonna 1989. Välillä toimeentulon varmistamiseksi on pitänyt tehdä töitä esimerkiksi opettajana, ravintolassa, siivojana ja kouluavustajana.

– Taideopetus on työksi mukavaa, mutta se on eri työtä kuin taiteilijan työ. Hyvin pitkälle olen pystynyt pärjäämään taiteilijan ammatissa. Tätä minä olen aina halunnut tehdä ja kun luonne on sellainen, etten anna periksi, en ole koskaan ajatellut, että alkaisin tehdä muuta.

Taiteilijan tulotovat riippuvaisia myynnistä ja apurahoista.

– Avustushakemusten kirjoittaminen on yksi osa tätä työtä. Hakemuksia olen oppinut kirjoittamaan, kun niitä on koko ajan pitänyt kirjoittaa. Kirjoitustyylini on hioutunut sellaiseksi tylsän selkeäksi apurahahakemusten myötä.

Ennen vuotta 2009 apurahoista ei kertynyt niiden saajille eläkettä ja siksi taiteilijoiden eläkettä kerryttävät ansiot ovat voineet jäädä pieniksi. Ammattitaiteilija tekee työtään yrittäjänä.

– Taulujen myynnin liikevaihto ei ole sama kuin tuloni, sillä myyntituloista maksan kaikki taiteen tekemisen raaka-aineet ja muut kulut.

Taiteilijat ja tutkijat apurahansaajina ovat maatalousyrittäjien Myel-eläkevakuutuksen piirissä. He ovat alkutuottajia. Valtion maksama taiteilijaeläke maksetaan taiteilijan saamien muiden eläkkeiden ja tulojen päälle. Valtion taiteilijaeläke on 1623 euroa kuukaudessa.

Matkailijat ostavat sitä, mistä pitävät, eivät sen perusteella, onko taiteilija tunnettu. Helena Junttila

Helenan viimeisin suuri näyttely oli Matriarkka Kemin taidemuseossa ja sitä ennen hän osallistui kansainväliseen piirustusnäyttelyyn Rovaniemellä.

– Matkailijoiden merkitys näkyy selvästi Rovaniemellä, missä töitäni on myyty esimerkiksi Singaporeen. Matkailijat ostavat sitä, mistä pitävät, eivät sen perusteella, onko taiteilija tunnettu.

Helena ei osaa sanoa, onko hän jo saavuttanut uransa huipun vai onko suuri tuleminen vielä jossain edessäpäin.

– Tiedän, että jos asuisin jossain muualla, taiteesta tulevat tulot voisivat olla suuremmat.

Helena Junttila on tunnettu tussipiirroksistaan ja maalauksistaan, joissa hän kuvaa ihmistä eläinten, kasvien, myyttisten hahmojen ja luonnonvoimien kanssa. Hänen töilleen on tunnusomaista voimakas yhteys alitajuntaan.

Äitiyden symbolikarhu on yksi tunnetuimmista Helenan eläimistä. Karhu nousi Helenan mieleen ensimmäisen kerran unessa vuonna 1988, joka oli hänen äitinsä kuolinvuosi.

– En unohtanut sitä unta. Maalauksiini karhu tuli vajaan kymmenen vuoden kuluttua siitä, kun olin nähnyt tuon unen.

Karhusymboliikka on hyvin vahvaa, Helena on kuullut lukuisia kertomuksia siitä, kuinka karhu on ilmestynyt naisten uniin juuri äitiyteen liittyvien elämänvaiheiden yhteydessä.

Värit maalauksiin valikoituvat sen mukaan, miltä hänestä tuntuu.

-Yleensä vain aloitan, enkä vielä tiedä, millaiseksi maalaus muotoutuu. Tärkeä juttu voi olla, että se on pinkki. Menee sykleittäin, maalaanko vai piirränkö.

Useampia maalauksia voi mennä rinnakkain, sillä akryyliväreillä maalatessa töiden pitää välillä kuivua.

Syksyllä Helenaon lähdössä Japaniin, missä hän osallistui vuonna 2015 Spirit of North- projektiin. Yoshiko Maruama kokosi tuolloin joukon pohjoisen taiteilijoita yhteen Fukushiman prefektuuriin. Helena vietti ensimmäisellä matkallaan Japanissa seitsemän viikkoa. Ryhmän näyttely oli esillä muun muassa Tokion Metropolitan taidemuseossa. Vuonna 2019 Spirit of “North”, oli esillä Rovaniemen taidemuseo Korundissa.

Ammatinvalinta oliHelenalle aikoinaan helppo. Hän on kittiläläisen Junttilan taiteilijasuvun kolmannen sukupolven tunnettu taidemaalari. Helenan isänisä oli taiteilija Einari Junttila, setä taiteilija Vesa Junttila ja täti Kittilässä Junttilan taidemuseota pitävä Terttu Junttila. Myös Helenan varhain menehtynyt isä Esko oli taidemaalari.

Sodankylän AskaanJunttilan perhe muutti 1970-luvun puolessa välissä, kun perheen äiti Mirja perusti Lapinmaan entiseen kauppaan taidemyymälän.

– Minä tiesin jo yläasteella, että alan taidemaalariksi äitini toiveista huolimatta. Opiskelimme lapsina siskoni Marja-Leenan kanssa kumpikin musiikkia ja kävimme lukion. Minulla ei koskaan ollut mitään muuta ajatusta kuin ryhtyä taidemaalariksi. Marja-Leenasta tuli muusikko.

Helena Junttila pitää työhuoneellaan Lapintie 42:ssa avoimia ovia maaliskuun 19.-21. päivinä ja 4. huhtikuuta alkaen kello 11-18.

– Elämme keskellä visuaalista kulttuuria. Taidetta on nykyään koko ajan ympärillämme. Taide on tärkeää, mitä meille jäisi, jos kaikki visuaalisuus katoaisi? Helena Junttila pohtii.