Pääkirjoitukset

Oikeaa isänmaallisuutta

Istahdin muoniolaisen sotaveteraanin Aarno Muotkan kahvipöytään puhumaan Linnan juhlista, elämästä, politiikasta ja vähän sodastakin. Mukanani oli yhdeksänvuotias tytär, joka vietti lapsi mukaan töihin -päivää.

Häntä kiinnosti, mitä numeroita Muotka oli koulussa saanut (musiikista hyvän, yhdeksän), mistä luoti meni läpi Lapin sodassa (niskasta, onneksi vain pehmeiden kudosten läpi) ja millä kulkuvälineellä Ylimuoniosta sodan jälkeen lähdettiin kauppaan Tornioon asti, kävellenkö? (kuorma-autolla).

Muotka pohdiskeli, onkohan nykyisten nuorten isänmaallisuus samaa sorttia kuin hänen ikäpolvellaan, joka vietti nuoruutensa sodassa. Puhelimien kanssa kasvaminen arvelutti pitkäikäistä veteraania. Pärjäisivätkö nykynuoret ilman puhelimen kautta saatuja neuvoja ja apuja?

Tässä lehdessä haastattelemme toisenkin Muotkan, ylioppilaaksi valmistuvan, hiihtosuunnistukseen satsaavan Miikan, jolle pian edessä oleva asepalveluksen suorittaminen on itsestäänselvyys. Hän pyrki ja pääsi Kainuun prikaatiin, urheilujoukkoihin, koska urheilu on elämässä etusijalla.

Millaista on oikeanlainen isänmaallisuus? Kysymys hiipii mieleen hartaan itsenäisyyspäivän alla, kun tapahtumalistasta löytyy perinteisten sankarihautakäyntien lisäksi myös metsäkaartilaisten haudalla käyminen.

Aarno Muotka kertoo haastattelussa, ettei silloin nuorena sodan keskellä ymmärtänyt maailman menosta mitään. Ymmärrystä on karttunut rutkasti esimerkiksi kirjoja lukien ja valtakunnan politiikkaa televisiosta seuratessa.

Aika kasvattaa meistä omanlaisiamme. Myös jaetut käsityksemme isänmaallisuudesta muuttuvat. Moniarvoisessa suomalaisessa yhteiskunnassa onneksi osataan antaa tilaa monenlaisille käsityksille. Eikö niin?

Milla Salo, päätoimittaja