Paikallisuutiset

Linnan juhlien jälkeen Aarno Muotka, 100, aikoo rauhoittua selälleen lukemaan

Puoli kuppia kahvia, ei tanssia, ja järki päässä, jos presidentin kanssa pääsee juttusille, suunnittelee muoniolainen Aarno Muotka ensi viikon Linnan juhlia.

– Olen ihmetellyt, miks ne mulle lähettelee näitä. Onko niillä järjestä pula? Aarno Muotka tokaisee.

Se on hänen tapansa esitellä kullanvärisillä leijonavaakunoilla koristellut postin tuomiset. Silmissä on naurua. Ikkunassa välkkyvät kirjavat jouluvalot, jotka saavat olla helmikuuhun saakka.

Muotkan kädessä on kaksi isoa adressia, toinen pääministeriltä, toinen presidentiltä. Niissä onnitellaan hänen syyskuussa saavuttamastaan sadan vuoden iästä. Kolmas kirjekuori on ajankohtaisin, kutsu itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle Presidentinlinnaan.

Matka on muoniolaiselle pitkä. Muotka lähtee tyttärensä Marketta Tuikan kanssa Muoniosta ensin autolla Ouluun, josta matka jatkuu yöjunalla Helsinkiin yhdessä tyttärenpojan Jaakko Tuikan kanssa.

Lähipiiri valitsi Tuikan Muotkan seuralaiseksi ja saattajaksi muun muassa palokunnassa ja rauhanturvaajana karttuneiden taitojen vuoksi.

– Jos sen suohraan sanoo, en niin kauhean innostunut ole, mutta ko näin kauhean hyvin järjestethään, Muotka miettii reissua.

Muotkan kutsuun on käsin kirjoitettu saapumisajaksi 19.50. Televisionkatselijoille on luvassa muutakin kuin tutun kättelijän bongaaminen. Kuvausryhmä haastattelee Muotkaa kotona Muoniossa tällä viikolla. Haastattelut näytetään Linnan juhlien televisiolähetyksessä.

Kättelystä sotaveteraanit ohjataan suoraan kahvihuoneeseen, jonne presidenttipari tulee heitä puhuttelemaan.

– Mie luulen, että siellä saa kahvia. Puoli kuppia mie tahon, Muotka hymyilee.

Saman verran on haastatteluhetkellä kaadettu keltasävyiseen Myrna-pyhäkuppiin.

Mitä Muotka aikoo presidentille sanoa? Kaikkea ei tohdi ääneen ajatella. Sen hän sanoo nyt, että Suomella on hyvä mies presidenttinä.

– Niin hyvin johtaa Suomen ulkopolitiikkaa, ettei kukhaan. Vähän omapäinen, mutta niin pittää ollakin, Muotka analysoi.

Arvokkaassa tilanteessa ei pidä mennä liikaa vitsailemaan, hän muistuttaa itselleen.

– Pittää pittää järki päässä.

Käsittämätöntä. Putinin touhuja kaikki.

Yksi pieni asia olisi.

– Sitä mie en käsitä, mitä varten linnan juhliin pittää joka vuosi kutsua 200 kansanedustajaa. Mitä varten kansanedustajien pitää siellä olla? Puolet pois ja veteraania tilalle.

Kansanedustajien kasvot ovat Muotkalle tutut eduskunnan jokatorstaisilta kyselytunneilta.

– Mulla ei ole muuta hommaa, ko katella telkkaria.

Haastattelua edellisen päivän puheenaiheena olivat itärajan yli Suomeen tulevat pakolaiset.

– Ei se ollu kyselytunti, kaikki olit yhtä mieltä, Muotka toteaa.

– Käsittämätöntä. Putinin touhuja kaikki.

Se oli meikäläiselle elämys, lastiruumaan, pimeään yöhön.

Muotkan pääministeriltä saamassa onnitteluadressissa lukee hänen nimensä edellä ”isänmaallinen”. Oletko isänmaallinen?

– Vieläkö sitä isänmaata ymmärtää nykypolvi niin kuin ennen? Muotka vastaa kysymyksellä.

– Meän polvi on ollu puolustamassa isänmaata. Mehän olima poikasia. Emmä ymmärtäneet maailman menosta mittään.

Äänestä kuultaa pieni epäilys, olisiko tämän ajan nuorista samaan.

– Olisko mahtava, jos mieki olisin kännykällä soittanu äitile, missä minun kuivat sukat on.

Puhe käväisee sotavuosissa. Saksalainen ampui eri tavalla kuin venäläinen. Venäläisen kanssa pärjäsi, kun kumartui. Saksalaiset ampuivat maata pitkin.

Muotka komennettiin syyskuussa 1944 Oulusta laivaan, jonka määränpäätä hän ei tiennyt.

– Se oli meikäläiselle elämys, lastiruumaan, pimeään yöhön.

Neuvostoliiton kanssa solmittujen aselepoehtojen mukaan suomalaisten oli häädettävä saksalaiset maasta. Lapin sota oli käynnistynyt.

– Sitä kuttuthiin poikasten soaksi. Kyllä se on ollu yhtä kovaa, ko muutki soat, Muotka sanoo.

Kenraaliluutnantti Hjalmar Siilasvuo suunnitteli Muotkan puheissa ”tavattoman rohkean” maihinnousun saksalaisten joukkojen selustaan. Laivamatka päättyi lokakuun ensimmäisenä päivänä Tornion Röyttään.

Suomalaiset löysivät Torniosta saksalaisten viinavaraston. Oliko tahallaan jätetty löydettäväksi, Muotka miettii. Vihollisen lisäksi sai pelätä omia, jotka rymysivät eteenpäin päissään, toisessa kädessä kivääri, toisessa viinapullo.

Kuudentena päivänä lokakuuta saksalaisen sotilaan ampuma luoti lävisti Muotkan niskan pehmeät osat Tornion Kivirannalla. Hänen sotansa päättyi. Kaverit hoitivat Muotkan kaupunkiin, ja siitä matka jatkui Ruotsiin sairaalaan ja kuntoutettavaksi.

Kynttilänvaloon tottunut Muotka kohtasi maan, jossa ”ei kärsitty pulaa mistään”.

Itämeren kierroksen jälkeen hän palasi Turun ja Kemin kautta kuorma-auton lavalla kotikyläänsä Ylimuonioon. Puoli kylää oli jäljellä, ja taloissa kortteerasi armeija.

– Oli pikkuista sanasotaa meillä siviileillä ja armeijan väellä, Muotka kertoo.

Miehet painuivat savotoille. Elämä jatkui.

Viimeiset sata vuotta on ollu nousukautta.

Palataan vielä tuleviin juhliin. Ohjelmasta Muotka jättää väliin tanssin.

– Tanssi ei mulle kuulu. Me emme hyväksy semmosta, hän sanoo.

Kun juhlat on käyty ja joulu vietetty, Muotka aikoo rauhoittua lukemaan. Ensimmäisenä listalla ovat satavuotisjuhlien lukuisat kortit, joihin Muotka haluaa vielä ajan kanssa syventyä. Hän lukee mielellään selällään maaten, luettavaa käsissään kannatellen. Lukuasento hymyilyttää tytärtä, varsinkin, kun usein kirjat ovat paksuja ja painavia.

Tyttärenpoika, tietokirjailija Timo J. Tuikka on sanonut, että Muotka on malliesimerkki elinikäisestä oppimisesta.

Mitä opit viimeksi?

– Pakosta se menee itärajalle. Viimeiset sata vuotta on ollu nousukautta. Koko maailmanmeno on tähän asti ollut huipussa. Tästä etheenpäin se ei enää parane. Nyt on maailma sekaisin, Muotka sanoo.

– Viissailla pitää olla nyt järkeä.

Yksi asia vielä olisi:

– Kyllä mie olen niin tyytyväinen elämään. Mulla on ollu hyvä elämä.