Mielipiteet

Viikon kirje: Vain Jumala tuntee huomisen

Toukokuun loppu on koululaisten kohokohta. Toisilla on edessä huoleton kesäloma, ja syksyllä taas edessä tutut kuviot, mutta peruskoulun, lukion tai ammattikoulun päättävillä edessä on ihan varmasti työntäyteinen kesä —nykyäänkin nuoret ovat ahkeria ja työteliäitä, ja haluavat ansaita omaa rahaa. Syksyllä uusi elämänvaihe; kenties muutto uudelle paikkakunnalle, vieraisiin ympyröihin, irtautuminen tutusta ja turvallisesta omasta lapsuudenkodista. Itsenäistymisen aika alkaa.

Kun nuoret ovat näissä hetkissä intoa ja itsevarmuutta täynnä vanhempien on helppo tukea lastaan lähtöön. Mutta sitten on myös toisenlaisia nuoria, joiden tulevaisuudensuunnitelmat eivät olekaan niin selvänä mielessä ja tiet eivät avaudu haluamille reiteille. Siinä kysytäänkin sitten vanhemmilta kykyä luoda toivon näköaloja ja valaa tulevaisuuden uskoa omalle siipiään kokeilevalle poikaselle.

Näin viisikymppisenäkin muistaa hyvin, miten paineet olivat peruskoulun ja lukion jälkeen kovat; olisi pitänyt olla niin selvä visio siitä, mitä isona haluaa tehdä. Ja kunnianhimo ja tavoitteet korkealla. Kuitenkin tänä päivänä tiedän, että vähempikin riittää. Kuinka minua olisi lohduttanut tuolloin nuorena se tieto, että elämä kyllä kannattelee, vaikka välillä poikkeat suunnitelmistasi ja tavoitteistasi — käyt välillä valtatietä, poikkeat soratielle, kuljet juurakkoisia polkuja pitkin. Väliin sataa kaatamalla ja tuuli puhaltaa vasten kasvoja, mutta pilvien takaa pilkistää valo.

Omien lasteni kohdalla olen koettanut pysyä paikallani heitä varten, ja muistuttaa, että loppuviimeksi kaikki käy hyvin. Yhtäkään elämän kokemusta ei anneta ilman tarkoitusta. Ilman selitystä tapahtuu elämässämme paljonkin, mutta ilman tarkoitusta ei mitään. Ja se mikä minua äitinä kannattelee eniten: esirukousten lapset eivät koskaan joudu hukkaan. Tämä lause jäi minulle mieleen huhtikuun lopulla Marian kappelissa pidetystä Särkymisen siunaus -luentosarjasta, jossa puhuivat vuorotellen Ilkka Puhakka ja Mirja Sinkkonen. Kun me vanhemmat jaksamme lastemme puolesta rukoilla, ja myös naapurien lasten puolesta, niin Jumala huolehtii loput. Totta kai teet vanhempana parhaasi ja kaikkesi, mutta Jumala huolehtii loput. Jumala tuntee sinun lapsesi tiet ja vain Jumala tuntee huomisen.

”Minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:11

Jumala siunatkoon nuortemme polut.

Elina Koivuniemi

Kittilän seurakunnan lastenohjaaja