Mielipiteet

Viikon kirje: Etsittäisiinkö aarretta?

Kukapa meistä ei olisi lapsuudessa etsinyt aarretta? Ainakin se oli yksi suosikkileikistä omassa lapsuudessani. Joku piilotti aarteen ja muut lapset etsivät sitä, etsinnän avuksi sai erilaisia vihjeitä, jotka ratkaisemalla pääsi eteenpäin. Tai sitten sanat ”kuumaa kuumaa” tai ”kylmää kylmää” ohjasivat oikeaan suuntaan. Olenpa kylän tyttöjen kanssa etsinyt aarretta myös sateenkaareen päästä ja se oli haastavaa puuhaa, aarretta ei koskaan löytynyt. Tarkemmin emme lapsuudessa miettineet, mitä ne aarteet oikein ovat, tyydyimme ajatukseen suuresta ja arvokkaasta arkusta, joka sisältää erilaisia kalleuksia.

Aarteiden etsintäni ei päättynyt lapsuuteen, viimeiset neljäkymmentä vuotta olen etsinyt ja haalinut erilaisia aarteita ja löytänyt niitä paljon. Sen huomaa kodistani; kaapit ja pinnat ovat täynnä tavaraa. Ja nyt yritän vimmaisesti päästä niistä eroon lahjoituksien ja kirpputorien avulla. Aika on tehnyt tehtävänsä. Olen huomannut niiden olevan turhia aarteita. En tee niillä mitään, ne ovat vain tiellä ja häiritsevät minua. Tiedän, etten ole yksin tässä tilanteessa. Me ihmiset olemme aarteen etsijöitä luonnostamme, keräilemme elämäämme erilaisia asioita, rahaa, valtaa, tavaroita ja menestystä. Vähitellen niillä on taipumus alkaa hallita elämää. Niistä voi tulla elämän tärkeimpiä asioita, jotka hallitsevat elämää ja ajatuksia. Hyvän olon ne tarjoavat vain hetkellisesti, ajan kuluessa ne menettävät vielä merkityksensä. Kaiken maallisen keskellä, ei voi olla miettimättä, että olisi varmasti vähempikin riittänyt. Mitä tällä kaikella teen?

Tärkeää onkin miettiä, mikä on oikeasti tärkeää. Mitä tarvitsen elämääni? Tähän on selvä vastaus, tarvitsemme elämäämme siunauksen, tarvitsemme elämäämme Jeesuksen. Siinä on aarre, joka on merkityksellinen. Se ei ole turha, taivasten valtakunta on ikuinen aarre, josta sen löytäjä ei halua päästä eroon. Se ei kyllästytä, menetä arvoaan ja hohtoaan. Siitä ei ole tarpeen yrittää päästä eroon kirpputorilla. Lisäksi taivasten valtakunnan aarteen etsiminen antaa iloa ja tyydytystä kokoa ajan. Se antaa löytämisen iloa jokaiselle päivälle. Tämän aarteen löytämiseen on vain yksi tie, se on Jeesuksen seuraaminen. Seuraamalla häntä, meille jokaiselle etsijälle avautuu taivasten valtakunta. Jo nyt me saamme erilaisia lahjoja sieltä, kunhan vain pysähdymme näkemään niitä. Avaamalla silmämme ja mielemme Jeesukselle voimme nähdä Jumalan meille antaman lahjat, jotka ovat vihjeitä siitä, mitä kaikkea on luvassa taivasten valtakunnassa. Jumala siunaa meitä lahjoillaan. Jumala on aarteemme ja hänen aarrearkkunsa on pohjaton. Sieltä riittää siunausta kaikille, jotka haluavat Jeesusta seuraten löytää taivasten valtakunnan. Jumalan armo ja rakkaus ovat suurista suurin aarre. Lähdetään yhdessä kohti aarretta.

”Etsi niin kuin hopeaa, etsi niin kuin aarretta, missä on lähde viisauden. Etsi niin kuin hopeaa, etsi niin kuin aarretta, niin löydät Jumalan tuntemisen.” Pekka Simojoki

Kirjoittaja on teologi