Paikallisuutiset

Tunturi-Lapin Kesälehti:

Hiilellä poropojan jalanjäljillä

Enontekiöläinen Juha-Pekka Koistinen tekee kokonaisvaltaista taidetta, jonka osasia ovat aidot ihmiset ja heidän elämäntarinansa.

– Hunteerasin, että tarinan kertominen piirustuksen rinnale luopii teokselle toelliset kasvot ja luontheen. Kuvia on ennenki ikustettu, mutta tarinat niitten takana usein jäävät unholhan.

Kun Juha-Pekka Koistinen tekee hiilellä fotorealistista taidetta, hän videoi prosessin ja lukee myöhemmin mukaan murteellisia tarinoita kuvissa olevista ihmisistä.

YouTube-videoiden alkuperäisenä ajatuksena Koistisella on ollut se, että voisi näyttää, kuinka taideteos rakennetaan alusta loppuun.

– Saman kuvan piirtäminen pitkäkestosesti vaatii kyllä äärimmäistä tarkkuutta ja keskittymistä, Koistinen kertoo.

Poropoika Erkki -taideteoksen piirtäminen vei Koistiselta kaksi ja puoli kuukautta.

– Paneuvun aina yhthen työhön kerhallansa, silloin tullee paremmin valmista ja pyssyy paremmin aikataulussa.

31-vuotias Koistinen on tänä keväänä valmistunut kuvataiteilijaksi ammattikorkeakoulusta.

Poropoika Erkki oli töisevä piirustus, ja prosessi oli aika hankala, koska kyseessä oli ittele tärkeä henkilö.

Erkki ei miettiny hetkeäkhän, ko syöksy jo vethen polvia myöjen ja kauho siian avokämmenellä, karhun lailla, kuivale maalle.

Marja Vuorelaisen ottamassa alkuperäisessä kuvassa Juha-Pekka Koistisen Erkki-setä kulkee poron kanssa nuorena poikana.

– Poropoika Erkki oli töisevä piirustus, ja prosessi oli aika hankala, koska kyseessä oli ittele tärkeä henkilö.

Videota varten Koistinen kertoo haastatelleensa useita ihmisiä ja kirjoittaneensa tarinan niiden pohjalta.

– Tarkotus oli tehä Erkin muistoa kunnioittava piirustus videoinhen päivinhen ja toivottavasti onnistuin siinä.

Vaikeinta Koistisen mielestä on ollut asioiden järjestyksen laittaminen ja yhteen kokoaminen.

Oma puheenparsi, oma murre on hänelle tärkeää.

– Tullee kotosa olo ko sitä pääsee jonku kanssa raataamhan.

Erkkiä kuttuthin kylillä Cannoniksi, ko yhennäkösyys oli yks yhtheen. Välillä ko otethiin ööliä ja meno meinas yltyä, niin baarikahakakki loppu alkuhjan siihen, ko pojat meni Erkin selän taakse ja huus ’’Joo joo, mutta meillon Cannoni!’’.

Aku Ankoista piirtäminen alkoi, kun Koistinen koitti tehdä samanmoisia kuin veljensä.

– Ei niistä koskhaan niin hienoja tullu. Ala-asteella mulla oli loistava kuvataitheen opettaja, Oravan Lauri. Ei varhmaan nykyään kovin moni 5. luokkalainen voi sanoa, että on piirtäny kuvaamataijon tunnila elävästä mallista, muistelee Koistinen nyt jo edesmennetty Oravaa.

11-vuotiaana Koistinen muistaa jostakin syystä päättäneensä piirtää kansiollisen lyijykynäpiirustuksia.

– Sillon irtaannuin sarjakuvapiirtämisestä ja aloin hahmottamhan valoa ja varjoja.

Fotorealistisuuteen ja hiilellä piirtämiseen hän siirtyi jo yläasteella.

– Keskityin lähinnä muotokuvien tekemishen, ko koin net ittele haastaviksi.

Juuri hiili on hänen mielestään täydellinen piirtämisessä, sillä sitä on helppo levittää ja sillä saa luotua laajan sävyskaalan.

– Son kaikista luontasinta ittele.

Hiilitöissä tummat kohdat eivät kiillä kuten lyijykynällä piirtäessä, ja jälki on luonnollisempaa. Värillisiä teoksiakin Koistisella on, ja niitä hän piirtää pastelleilla, jotka käyttäytyvät samalla tavoin kuin hiili.

Aiemmin hän onkin tehnyt videoita, jotka on kuvannut nopeutettuna piirtäessään pastelliväreillä kuuluisuuden henkilöitä, kuten Clint Eastwoodia tai Marilyn Monroeta.

Hä´issään soli Kalevi huutanu, että veä ny hyvä mies minut jään päälle. Erkki hunteeras hetken ja laski, ettei solis jää kantanu molempien painoa. Niimpä soli pukanu kelkan reen Kalevin viehren ja käskeny topata jalaksesta kiinni. Riskinä miehenä Erkki vetas reen avulla Kalevin hyisestä avennosta.

– Mummilan keittiön seinälä on roikkunu vuosikymmenet kuva Kumpulaisen Esasta ja Koistisen Erpasta. Jostain syystä se kuva on herättäny aina kiinnostusta ja piirtyny minun miehlen, kertoo Koistinen.

Siitä syntyi hänen toinen YouTubeen ladattu tarinallinen video Raati - tarina kahdesta Enontekiön poromiehestä.

Videossa valmistuva hiilipiirustus on 50‒60-luvun taitteen valokuvasta. Koistinen käytti piirustuksen tekemiseen yli 200 tuntia, ja tarinan videoon hän laati Esa Kumpulaisen muisteluksista.

Hänen Poropoika Erkki -taideteoksensa on tänä keväänä valittu Lapin ammattikorkeakoulun edustajaksi Kuvataiteen Valtakunta -näyttelyyn, joka on esillä Mäntässä 14.6.–18.8. välisen ajan.

Vanhan ajan valokuvia hän haluaisi piirtää vielä ainakin muutaman kuvan verran.

– Mulla on ollu ajatuksena valmistaa vielä pari työtä vanhasta ajasta, että sais yhteneväisen kokonaisuuen näyttelyjä varten.

Son koti, misson rauha ja vaphaus. Enontekiö on muovanu minun taietta siihen suunthaan, että kaikesta minun tekemisistä huokuu lappi ja lappalaisuus.

Vaikka Koistinen asustelee tällä hetkellä Torniossa, ei kotikunta Enontekiö ole jäänyt taka-alalle eikä etenkään mielestä.

– Son koti, misson rauha ja vaphaus. Enontekiö on muovanu minun taietta siihen suunthaan, että kaikesta minun tekemisistä huokuu lappi ja lappalaisuus.

Lukion jälkeen hän valmistui kultasepäksi, ja niitä töitä Koistinen tekee tilauksesta.

– Molen kokkeillu vähän modernisoia perintheisiä hopeakoruja ja tehä helyjä erilaisista materiaaleista, esimerkiksi hirvenkynsistä.

Vapaa-ajan harrastuksetkin ovat kuin suoraan tunturilappilaisen käsikirjasta.

– Mie kalastan, kesäsin kuoraan virvelin kanssa jokia lävitte ja kevhäisin pilkin järvilä. Syksyllä ruukaan laukkoa mettässä ja mettästää hirviä. Joskus ko en kostu ulos, niin saatan pelata tietokonheela tai soitella kitaraa, Koistinen kertoo.

Poropoika Erkin tarinan mukaan "Erkki oli rento ja huoleton kaveri, ei huomisesta paljoa murehtinu. Soli oman elämänsä herra, eli täysiä ja päivän kerhallansa".

Setänsä tavoin sama taitaa päteä myös Juha-Pekka Koistiseen.

– Solis soma piirtää työksensä, että pystys keskittymhän täysilä siihen homhaan, mihin on luotu.

Kursivoidut kohdat jutussa ovat Juha-Pekka Koistisen videosta Poropoika Erkki - Elämänkerrallinen piirustusvideo.