Paikallisuutiset

ELSY ottaa kantaa Alfinmaan metsäpalstaan – "Reittien tarkoitus on mahdollistaa luonnossa oleskelu, ei hakkuuaukealla masentuminen"

Enontekiön kunta hakee korkeimmalta hallinto-oikeudelta KHO:lta valituslupaa Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden päätökseen, jolla kumottiin kunnanhallituksen viimevuotinen päätös käyttää kunnan etuosto-oikeutta Alfinmaan metsäalueeseen. Kunnan mukaan vaellusreitin metsäisen osuuden säilyminen hakkaamattomana on tärkeää.

Enontekiön luonnonsuojeluyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Taina Niemelä ja hallituksen jäsen Anniina Hillebrandt toteavat yhdistyksen kannanotossa asiaa koskien, että palsta ja sen reitistö on myös suosittu ja rakas virkistyskohde paikallisille.

Yhdistyksen mukaan palstan oli ostanut viime vuoden tammikuussa yksi Enontekiön suurimmista ulkopaikkakuntalaisista yksityisistä metsätaloustoimijoista.

– Toimija omistaa Enontekiön alueella satoja hehtaareja, joista suurin osa on hakattu. Enontekiön alueella toimijan pääasiallinen puunostaja on MetsäGroup, kannanotossa kerrotaan.

Enontekiön luonnonsuojeluyhdistyksen mukaan kyseinen metsätaloustoimija teki etuostosta hallinto-oikeuteen valituksen, jonka mukaan kunnalla ei ole ollut varteenotettavia suunnitelmia sen muuttamiseksi suojelu- ja virkistysalueeksi, koska se on kaavassa merkittynä metsätalousalueeksi.

– Valituksessa kyseinen metsätaloustoimija väitti myös, että vetoaminen Hetta–Pallas-reitin merkitykseen ei ole pätevää, koska Enontekiöllä on "kymmeniä vastaavia reittejä", luonnonsuojeluyhdistys lisää.

Kun hallinto-oikeus maaliskuussa kumosi Enontekiön kunnan päätöksen käyttää etuosto-oikeutta Alfinmaan suhteen, se totesi, että reittien olemassaolo voidaan turvata ulkoilulaissa säädettyä menettelyä noudattaen ilman, että kunnalla on tarvetta omistaa reittien maapohjaa. Enontekiön luonnonsuojeluyhdistys uskoo kuitenkin, että reitti saattaa sen vuoksi tulevaisuudessa kulkea hakkuuaukean läpi.

– Mielestämme reitit itsessään eivät tee alueesta virkistävää. Reittien tarkoitus on mahdollistaa luonnossa oleskelu, ei hakkuuaukealla masentuminen. Reittien virkistävyys perustuu siihen, että niillä voi kulkea metsässä, Niemelä ja Hillebrandt toteavat.

Hetta–Pallas-reitin lisäksi Alfinmaan-palstalla sijaitsee kunnan ylläpitämiä, myös paikallisten aktiivisessa käytössä olevia hiihto- ja kelkkailureittejä. Kannanotossa muistutetaan myös kunnan ja Metsähallituksen tekemistä luontomatkailu- ja kansallispuiston hoito- ja käyttösuunnitelmat, joiden piiriin palsta kuuluu.

Hillebrandt ja Niemelä kummastelevat yhdistyksen kannanotossa, miten reittien ja suunnitelmien olemassaolo ei ole riittävä todiste alueen virkistyskäytöstä ja siten anna oikeutta etuostoon, vaikka laissa ei hallinto-oikeuden perusteiden mukaan ole erikseen määritelty sitä, millä käyttösuunnitelmat tulee todistaa.

Vielä Alfinmaan palstasta ei ole metsänkäyttöilmoitusta, joka hakkuita edeltää, mutta luonnonsuojeluyhdistyksen mielestä hakkuiden voi kuitenkin odottaa olevan edessä lähitulevaisuudessa perustuen kyseisen toimijan tähänastisen hakkuuintoon.

– Hakkuita ei Alfinmaan palstalla voi mielestämme suorittaa mitenkään niin, etteivät ne olisi vastoin paikallista etua, painottavat Niemelä ja Hillebrandt.

Heidän mielestään yleisestikin kiihtyvät pohjoisten metsien hakkuut ovat ristiriidassa paikallisten pääelinkeinojen, luontaistalouden ja luontomatkailun, kanssa ja nakertavat pohjaa paikallisilta elämänmuodoilta.

Metsät uusiutuvat täällä hitaammin kuin muualla Suomessa, eivätkä ne kakkuiden jälkeen tule palaamaan ennalleen vanhoiksi, kauniiksi metsiksi, jotka ovat elintärkeitä monimuotoisen eläin- ja lintulajiston säilymiselle, sekä mahdollistavat poronhoidon jatkumisen ja luontomatkailun tulevaisuuden, kannanotto painottaa.

– Alfinmaa on hyvä esimerkki ulkopaikkakuntalaisten metsäsijoittajien toiminnasta, jossa päämääränä ovat nopeat hakkuista saatavat taloudelliset voitot, ja jossa sijoittajien omat edut ovat räikeässä ristiriidassa paikallisten yhteisesti jaettujen etujen kanssa, Niemelä ja Hillebrandt tiivistävät luonnonsuojeluyhdistyksen kannanotossa.