Muualta Lapista

Valitut on ylistys jumalaisen upealle Tornionlaaksolle, mutta myös armoton kuvaus lahkojohtajan voimasta uskonnollisessa liikkeessä

Ensi viikolla ensi-iltaan tuleva Valitut on kaikkien aikojen ensimmäinen meänkielinen elokuva. Se syntyi ruotsalais-suomalaisena yhteistyönä, mutta piirtää kuvaa nimenomaan vähemmistökansasta.

Meänkieliset joutuivat 1930-luvulla samanlaisen rotubiologisen ajojahdin kohteeksi kuten muutkin alkuperäiskansat, esimerkiksi saamelaiset ja Saksassa juutalaiset.

Elokuvan teemana on kuvaus ankaran ajanjakson, sodan uhkan ja lestadiolaisuuden puristuksesta syntyneestä uskonlahkosta, korpelalaisuudesta. Elokuva ei kuitenkaan jää pelkän liikkeen kuvaukseksi, vaan on paljon enemmän.

Se on tarina siitä, mitä ihmismielen nurjalla puolella liikkuu. Kun asioita kielletään ja ehdottomuus rajoittaa, mieli voi pirstaloitua mahdottomiin tekoihin, itseriittoisuuteen, jumalajatuksiin ja toisten tuhoamiseen.

Samalla Valitut on kuvakulma pohjoisen ja rajaseudun elämään, lämpimiin ja kauniisiin menneisyyden kesiin ja armottomiin talviin. Se paljastaa sen, kuinka luontokin muovaa ihmismieltä.

Valitut kuvaa koskettavasti naisen asemaa kyseisessä ajassa ja kuinka lapset näkevät terävästi totuuden aikuisten hulluuden keskellä ja ymmärtävät silti olennaisen ihmisyydestä. Lapset ovat uhreja aikuisten mielen hajotessa, ja silloin kun uskontoa käytetään valtana ja ihmisyyden polkemiseen.

Elokuva on täynnä upeita roolisuorituksia. Vahvoista naisista pääosaa näyttelevän Jessica Grabowskyn rinnalla loistavat Elina Knihtilä ja Kati Outinen, puhumattakaan kolarilaisesta lapsinäyttelijästä Maria Issakaisesta.

Elokuva on Pajalan Tärännöstä kotoisin olevan Jon Blåhedin käsikirjoittama ja ohjaama. Sen on tuottanut ruotsalainen Iris Film ja suomalainen Rabbit Films. Levityksestä vastaa B Plan Distribution.

Elokuvaa kuvattiin Tornionlaaksossa Suomen ja Ruotsin puolella ja Itä-Lapissa Pelkosenniemen Suvannossa. Suurin osa kuvauksista tapahtui aidoissa tiloissa, kuten esimerkiksi Kolarinsaaren kirkossa, mutta sisätilojen kuvauksia tehtiin myös studioon rakennetuissa tiloissa Helsingissä.

Itse kuvaukset kestivät puoli vuotta ja Länsi-Lappiin tuotanto teki kolme reissua, kesällä, syksyllä ja talvella.

Voi olla, että joku pahastuu elokuvasta, mutta olen kokenut lähinnä kiinnostusta ja uteliaisuutta projektia kohtaan. Jon Blåhed

Elokuvantekijät vierailivat ennakkonäytöksessä Torniossa maanantaina.

Ohjaaja Jon Blåhed vietti lapsuutensa alueella, jossa korpelalaisuus vielä muistetaan, mutta suoraa perheen sisäistä kosketuspintaa hänellä ei liikkeeseen ole. Hänen äidinäitinsä oli lestadiolainen ja isänsä kirkkoherra, joten uskonto on ollut läheinen osa perheen elämää.

Hän arvioi, että Pajala oli herätysliikkeen keskeisintä aluetta ja liikkeen piirissä oli satoja ihmisiä.

– Suomessa oli vähän lahkolaisia, mutta valtaosa korpelalaisista asui meiltä länteen, Kiirunaan saakka ulottuneella alueella. Korpelalaisten jälkeläisiä ja seuraavaakin sukupolvea seudulla asuu yhä. Voi olla, että joku pahastuu elokuvasta, mutta olen kokenut lähinnä kiinnostusta ja uteliaisuutta projektia kohtaan, Blåhed kertoo.

Elokuvan pohjana on käytetty pajalalaislähtöisen historioitsijan ja kirjailijan, meänkielisten äänen esilletuojan Bengt Pohjasen omaelämäkerrallista näytelmää Dagning; röd!.

Jon Blåhedin mielessä tarina korpelalaisuudesta on muhinut jo kahdeksan vuotta. Hän halusi kertoa aiheesta oman näkökulmansa, ja valitsi pääosiin Jakob Öhrmanin ja Jessica Grabowskyn. Ruotsinkielisille näyttelijöille meänkieli ei ollut tuttua, joten Mervi Jaako toimi opettajana puolen vuoden ajan ennen kuvauksia.

Katso videolta, mitä ruotsinkieliset näyttelijät meänkielestä pohtivat: (juttu jatkuu videon jälkeen)

Suoranainen löytö lapsipääosaan oli kolarilainen Maria Issakainen, joka tekee roolin vakuuttavasti ja on aito meänkielensä kanssa. Hän nousee elokuvassa keskiöön.

Lapsen hätä aikuisten hulluuden keskellä on kipeä. Elokuvan sisään rakentunut tarina siitä, kuinka äiditön lapsi kriisivuosien keskellä löytää äitipuolensa ja turvautuu tämän vahvuuteen, on herkkä ja kaunis.

Elokuvaan on leikattu upeaa kuvaa joesta, ihmisten elämänkierron ja tukkienuiton Väylästä, joka antaa ja ottaa. Siinä on myös vuodenaikojen vaihtelua, armottomia lumikinoksia ja suloisen lämpimiä kesiä. Jon Blåhded myöntää, että elokuva on häneltä myös kotiseuturakkauden osoitus.

Vaikka käsikirjoittaja ja ohjaaja ei osaa puhua meänkieltä, hän on oivaltanut erillisyyden, jota tuota kieltä puhuneet kokivat ja kuinka meänmaalaisia kohtaan hyökättiin.

Jon Blåheld kertoi ennakkonäytöksessä, miksi halusi tehdä elokuvan: (juttu jatkuu videon jälkeen)

Elokuva on kuvaus taistelusta oman perinteen puolesta, vaikka taistelu saikin uskonnollisen keinojen pyhityksen ja päätyi tuhoisaksi irstasteluksi.

Jokaisella on oma henkilökohtainen sopeutumistaistelunsa. Toinen alistuu kohtaloonsa ja toinen pullikoi vastaan loppuun saakka, kunnes tulee teljetyksi vankilaansa.

Ihmismieli on sillä tavalla ikuinen. Samat haasteet nousevat kovina aikoina. Tiina Pesonen

Suomessa osatuottajana toiminut Rabbit Filmsin Tiina Pesonen näkee nykyajassa paljon samoja piirteitä kuin 1930-luvun Meänmaalla.

– Ihmismieli on sillä tavalla ikuinen. Samat haasteet nousevat kovina aikoina. Diktaattorijohtajia on ollut aina ja elokuva tuo nykyihmisellekin ymmärrystä ihmisyyteen ja siihen, että historiassakin on samankaltaisia elementtejä, hän pohtii.

Blåhed on samaa mieltä ja tietää, että ihmisellä on kaipuu ymmärtää historiaa ja sen merkitystä omaan elämään.

Tiina Pesosen tehtävänä on ollut kanavoida suomalaista rahoitusta hankkeelle, toimia kuvausten esihenkilönä ja koota työntekijöiden, näyttelijöiden ja alihankkijoiden työtä yhteen. Vastaavasti Ruotsin puolella on ollut kaksi tuottajaa.

Elokuvan tekeminen maksoi yli 2,7 miljoonaa euroa, johon on saatu suurin tuki SFI:ltä, eli Svenska Film Institutetilta ja SVT:ltä eli Sveriges Televisionilta.

Lisäksi sen tekemistä on tukenut Suomen Elokuvasäätiö ja myös Yle on ostanut oikeudet elokuvaan jo etukäteen. Tukea ja apua on saatu Business Finlandilta.

– Kahden maan yhteisen tuotannon tekeminen on ollut äärimmäisen mielenkiintoista. Uskon, että yhteistuotantoja syntyy lisääkin, sanoo Tiina Pesonen.

Hän on tutustunut ruotsalaisiin tuottajakollegoihinsa Andreas Emmanuelsoniin ja Tony Österholmiin jo vuosia sitten, ja saanut siten olla mukana koko elokuvan tuotannon ajan.

Vaikka elokuva ei ole vielä tullut edes ensi-iltaan, se palkittiin jo Rotterdamin kansainvälisillä elokuvajuhlilla 30 000 euron arvoisella Big Screen -palkinnolla.

Naispääosanäyttelijän ajatuksia herätysliikkeeen synnystä: (juttu jatkuu videon jälkeen)

Katso videolta, mikä Tornionlaaksossa oli vaikuttavinta?