Paikallisuutiset

Nyt on aika hyödyntää Hannukaisen malmi, sanoo kaivosten lähellä ikänsä asunut Unto Friman

Kaivosalueella ja sen lähellä asuvat saavat kaivoshankkeesta rahallista korvausta. Kaivoshanke kuitenkin rajoittaa kyläläisten elämää ja maankäyttöä.

Jos Kolarissa pantaisiin talojen seiniin niiden historiasta kertovia laattoja, yksi sellainen voisi löytyä Ylläksentien varrella Hannukaisessa sijaitsevan keltaisen rintamamiestalon seinästä. Siinä voisi lukea:

”Tässä asui Hannukaisen rautamalmion löytänyt harrastajamalminetsijä, maanviljelijä ja matkailuyrittäjä Aino S. Friman.”

Pihan entisessä navetassa tulijan ottaa vastaan iso määrä sähkötarvikkeita ja Frimanin poika, sähköalan yrittäjä ja Kolarin kunnanhallituksen jäsen Unto Friman (Kolari 21).

Hän laittaa perkolaattorin pulppuamaan.

Äiti-Friman pani pellot pakettiin ja lehmät pois 1970-luvulla. Navetta muutettiin 1980-luvulla majoitustilaksi matkailijoille ja työntekijöille. Sen jälkeen siitä tuli yrityksen toimisto.

Unto Frimanin lapsuudesta asti kotitaloon ovat tuoneet elantoa niin malmit kuin matkailu. Äiti löysi Hannukaisen avolouhoksen perustamiseen johtaneen malmikiven nykyisen kaivosalueen, silloisen korven läpi pusketulta viljelystieltä 1960-luvulla. Rautaruukki louhi Hannukaisen malmia 1970- ja 1980-luvuilla.

Malminetsijöitä majoittui Frimaneilla jo ennen sitä. Keltaisen talon yläkerrassa oli Rautuvaaran rautakaivoksen malminetsintätoimisto. Pääsiäisenä siellä majoitettiin matkailijoita.

Friman lähti kuntapolitiikkaan pystymetsästä kahdeksan vuotta sitten, koska hänen mielestään elinkeinot pitää koko kunnassa sovittaa yhteen samalla lailla kuin ne on sovitettu hänen lapsuutensa pihapiiriinsä. Friman keräsi huhtikuun kuntavaaleissa kunnan toiseksi isoimman äänisaaliin, 136 ääntä.

Aino S. Frimanin perikunta, siis Unto Friman, hänen kaksi poikaansa, veljensä ja veljen tytär, omistaa tien toiselle puolelle suunnitellun kaivoshankkeen alueesta noin 180 hehtaaria maata. Kaivosalueella on useita maanomistajia. Friman luettelee kylän tiloja, yrityksiä ja edesmenneiden perikuntia.

Jos kaivosta suunnitteleva Hannukainen Mining joskus perustaa alueelle rauta-kupari-kultakaivoksen, kyläläisten maille tulisi esimerkiksi avolouhos, sivukivikasoja, murskaamo ja vesiallas.

Tällä hetkellä suunnitelmien toteutuminen on epävarmaa, sillä hankkeella ei vielä ole muita lupia kuin malminetsintäluvat kaivosalueen ympäriltä. Niistä yhtiö maksaa kaivoslain mukaan maanomistajille korvausta 20 euroa hehtaarilta ensimmäisten neljän vuoden ajalta ja sen jälkeen summa kasvaa. Hannukainen Mining kertoo maksaneensa viime vuonna maanomistajille malminetsintäkorvauksia yhteensä yli 140 000 euroa.

Aino S. Frimanin viisihenkinen perikunta omistaa suunnitellulla kaivosalueella olevaa maata, jossa ei etsitä malmia. Sen sijaan perikunta on saanut vuoteen 2020 saakka vanhan kaivoslain mukaista valtauskorvausta, joka oli Unto Frimanin mukaan viimeisenä vuonna noin 3500 euroa.

Valtauskorvauksen sai alueelta, jolla oli vanhan kaivoslain mukainen kaivospiirilupa. Pohjois-Suomen hallinto-oikeus kumosi Hannukaisen kaivospiiriluvan vuonna 2020, jolloin korvausten maksaminen lakkasi. Yhteensä perikunta sai kuuden vuoden aikana noin 21 000 euroa valtauskorvauksia.

Hannukainen Mining Oy:n hankejohtaja Jaana Koivumaa kertoo, että maanomistajat alkavat saada lakisääteisiä korvauksia jälleen, kun kaivosalueella on lainvoimainen kaivoslupa. Tukes on kertonut, että vuonna 2022 alkanut lupaharkinta valmistunee tämän vuoden aikana.

Onko kaivoshankkeesta omilla mailla iloa tai hyötyä?

– Ei siitä haittaakaan ole, Friman vastaa.

– Tässä on aina toimittu kaivoksen ehdoilla, hän lisää.

Friman on kiitollinen Rautaruukille, joka tarjosi hänelle kesätöitä malminetsinnässä keskikoulu- ja ammattikouluaikana.

Valmistumisen jälkeen hän kartutti sähköteknikon opintoihin tarvittavan työkokemuksen Rautuvaaran kaivoksella. Siihen aikaan töitä tehtiin mestari-kisälli-työpareina. Tehokkuusvaatimus ei ollut työssä niin kova kuin tänä päivänä. Kokeneella oli aikaa opettaa nuorempaa, Friman kertoo.

Friman sai kaivokselta sähkömiehen työtä Oulun teknikko-opintojen jälkeen. Parin vuoden työskentelyn jälkeen hän laski, että noin kymmenen vuoden kestoiseksi arvioidun kaivoksen varaan ei kannata heittäytyä. Friman lähti hakemaan sähköteknikon työkokemusta Oulun eteläpuolelta Kärsämäeltä.

Ylläksen saman ikäluokan matkailuyrittäjät houkuttelivat hänet takaisin kotimaisemiin ja yrittäjäksi. Friman laskee käyneensä 39 yrittäjävuoden aikana tuhansilla mökeillä.

Ongelma on, että ei voi käyttää maita, ootellaan.

Kaivoksesta ja malminetsinnästä on ollut Frimanille hyötyä, mutta on siinä myös haasteensa, Friman sanoo.

Hän on 68-vuotias ja laskee olleensa kaivoksiin liittyvissä neuvotteluissa matkassa kohta 50 vuoden ajan. Se on vienyt valtavasti aikaa. Omistajat ovat olleet erilaisia.

– Rautaruukki oli hankalin, valtionyhtiö ja valtavan jäykkä. Siellä ei neuvoteltu asukkaiden kanssa yhtään, Friman kertoo.

Vuodesta 2005 malmiota tutkinut Northland Mines Oy oli ”aivan asiallinen”, mutta sen ajatus kylän tyhjentämisestä oli hankala, Friman sanoo. Kylässä on Frimanin laskujen mukaan alle 40 asukasta, mutta paljon tilan tarvetta. Mihin sähköurakoitsija siirtää konttinsa ja maansiirtourakoitsija kalustonsa? Kokonaisen kylän muuttaminen olisi vaikeaa. Kylän sijainti on Frimanista loistava.

Frimanin näkökulmasta paras omistaja on nykyinen Tapojärvi, koska sen toisella omistajalla on kokemusta kylässä asumisesta. Yhtiössä mietitään, miten elämä voisi jatkua kaivoksen vieressä.

Friman ei näe teollisuusaluetta ongelmana. Hänen mukaansa kaivoksen vieressä voi elää, sillä suojaetäisyys on satoja metrejä.

– Lompolossa matkailuteollisuus toimii niin lähellä omakotitaloja, kelkkareitti kulkee Sivulantiellä 40 metrin päässä talosta, hän antaa esimerkin naapurikylästä Äkäslompolosta.

Hankalaksi kaivoshankkeen tekee sen epävarmuus, Friman sanoo. Malmit eivät katoa mihinkään, mutta niiden hyödyntämistä odotellessa maita on hankala käyttää muuhun tarkoitukseen tai myydä.

Kylässä on asukas, jonka talossa ei voi kaivostoiminnan aikana asua, vaikka yhtiön nykyinen ajatus suojavallista pysyisikin. Tällä hetkellä yhtiö ei myöskään ole ostamassa taloa. Asukas elää epävarmuudessa, Friman kertoo.

Myös nuorison kannalta epävarmuus tulevista toiminnoista on ikävää. Perheet tarvitsevat maata ja tilaa asumiseen ja elinkeinoille. Kaivosalueeksi maakuntakaavaan suunnitellulle alueelle ei ole järkevää miettiä muuta maankäyttöä, mutta entä lähialueet?

– Ongelma on, että ei voi käyttää maita, ootellaan, Friman sanoo.

Nykyinen kaivosyhtiö on hänen mielestään silti reilu. Hannukaiseen pystyy tälläkin hetkellä rakentamaan, kun koko kylää ei ole suunniteltu kaivosalueeksi.

Jos myyt, tulee kerran kovat tulot ja kovat verot.

Jos kaivos perustetaan, kaivosalueelta maata omistavalla on kaksi vaihtoehtoa: myydä maa yhtiölle tai pitää se itsellään ja ottaa louhintakorvaus.

Lain mukaan kiinteä korvaus on 50 euroa hehtaarilta. Lisäksi maanomistaja saa 0,15 prosenttia vuoden aikana louhitun ja hyödynnetyn malmin arvosta.

Friman aikoo valita louhintakorvaukset.

– Se on jatkuva tulo. Jos myyt, tulee kerran kovat tulot ja kovat verot.

Vaikka kaivos nyt torjutaan, ei se malmi katoa.

Kunnanhallituksessa ja -valtuustossa Frimanin pitää ajatella asiaa muustakin, kuin omasta ja kyläläisten näkökulmasta. Maanomistuksen vuoksi hän joutuu jääväämään itsensä kaikesta Hannukaisen kylää ja kaivoshanketta koskevasta päätöksenteosta.

– Kylää ei edusta kukaan, koska kaikki ovat jäävejä, eikä omaa kyläyhdistystä ole.

Se ei estä ajattelemasta ja keskustelemasta.

– Ei kunnassa voida jakkaa, jos ei ole jaettavaa, hän sanoo.

Siksi matkailu ja kaivosteollisuus eivät hänen mielestään ole vihollisia keskenään.

Kun ”nuoret seikkailijat” asettuvat tunturikyliin vakituisesti asumaan ja perustavat perheen, he tarvitsevat lainaa, koteja ja työtä molemmille vanhemmille.

Friman tietää pitkänkin uran matkailussa ahkeroineita, jotka eivät välttämättä saa pankista lainaa alan kausiluonteisuuden vuoksi.

Onko kaivosala siis matkailua parempi?

– Kumpikin on hyvä. Kumpikin tukee toista ja vakauttaa taloutta, Friman vastaa.

Kaikki eivät viihdy matkailualalla, eivätkä kaikki viihdy kaivosalalla, hän miettii.

– Malmi on Kolarille valtava mahdollisuus. Vaikka kaivos nyt torjutaan, ei se malmi katoa, Friman sanoo.

Hänestä malmin hyödyntämisen aika on nyt. Sen vuoksi yhteensovittamisen on pakko onnistua, Friman sanoo.