Ihmiset

Rovasti luotsaa seurakuntaansa läpi vaikeiden aikojen

Erityisen ansioitunut pappi.

Niin lukee piispan perusteluissa Kolarin kirkkoherran Jussi Ollilan rovastin arvonimelle.

Rovastin pitää yleensä olla vähintään 50-vuotias. Virkavuosiakin on usein takana jo pitkä jono. Ollila laskeskelee, että vajaalla viidellä Kolarissa vietetyllä vuodellaan hän on lähiseurakuntien kirkkoherroista virkaiältään vanhin.

Ollila miettii, voisiko piispa nähdä ansioina Kolarin seurakunnan luotsaamisen läpi taloushaasteiden ja yhtymäselvitysten.

Hän kokee, että arvonimi koskee myös ympärillä olevaa tukijoukkoa, joka auttaa kirkkoherraa työssään: kirkkoneuvostoa ja -valtuustoa ja esimerkiksi seurakunnan taloushallintoa, joka Kolarissa on yhteinen Pellon ja Tervolan kanssa.

Ajatus on, että ei leikattaisi toiminnasta vaan tehostettaisiin.

Kolarin seurakunnan talous on ollut tapetilla ainakin helmikuun 2024 piispantarkastuksesta lähtien, jolloin piispa Jukka Keskitalo käski seurakuntaa panemaan taloutensa kuntoon heti.

Ollila sanoo, että niin Kolarin seurakunta tekikin.

– Nyt näyttää siltä, että saamme ensi vuoden talousarvion plussan puolelle. Emme ole kriisiytyvä seurakunta. Merkit näyttivät siihen suuntaan ja olimme siinä rajalla, Ollila kertoo työhuoneessaan Kolarin seurakuntakodilla.

Talouden suunnan kääntäminen on vaatinut Ollilalta ja seurakunnalta rankkojakin päätöksiä. Seurakunnassa on käynnissä yhteistoimintaneuvottelut, joiden tavoitteena on noin kahden henkilötyövuoden vähentäminen seurakunnan pienehköstä työyhteisöstä.

– Ajatus on, että ei leikattaisi toiminnasta vaan tehostettaisiin, Ollila sanoo.

Ei tarvitse ketään irtisanoa.

Neuvottelut saivat käänteen, kun seurakunnan nuorisotyönohjaaja Jenni Perälä vaihtoi työpaikkaa. Hänen tilalleen ei olla palkkaamassa uutta nuorisotyöntekijää, vaan jäljelle jäävien toimenkuvia lavennetaan niin, että nuorisotyötä tekevät jatkossa vähän kaikki.

Lastenohjaaja on jo ollutkin mukana rippikoulussa. Vuodenvaihteessa työnsä aloittava uusi diakoniatyöntekijä on mukana kaikissa ikävaiheissa. Nuorisotyö kuuluu myös papin työhön.

– Ei tarvitse ketään irtisanoa, mutta työprosenttien pienentämistä voi tapahtua, Ollila kertoo neuvottelujen etenemisestä.

Hänen mukaansa aivan tavoiteltuun kahden henkilötyövuoden vähennykseen ei neuvotteluissa päästä, koska toimintaa ei haluta ajaa alas. Erityisesti nuoret ovat Kolarin seurakunnalle tärkeitä, Ollila sanoo.

Se oli semmoinen, voisiko sanoa nousukiito.

Ollilan vajaan viiden Kolarissa vietetyn virkavuoden ensimmäiset vuodet olivat toiminnan reipasta kasvattamista. Hänen mukaansa valinta tehtiin heti alussa: ajetaanko toimintaa alas vai kasvatetaanko sitä.

Kolarin seurakunta päätti avata ovet ja ryhtyä toimimaan. Se avasi kappelin alueella asuville seurakuntalaisille ja matkailijoille, alkoi pitää kahvilaa ja olohuonetoimintaa sekä palkkasi nuorisotyöntekijän.

– Kun lisäsimme tapahtumien määrää ja madalsimme kirkon kynnystä, kohtaamiset seurakuntalaisten kanssa moninkertaistuivat, Ollila sanoo.

– Se oli semmoinen, voisiko sanoa nousukiito, Ollila hymähtää.

Parin viime vuoden aikana talouden seinä on kuitenkin tullut vastaan. Toimintaa ei ole saatu maksettua hankituilla tuloilla.

Jos kaikki vastustavat näin kovasti, miten saumaton yhteistyö saadaan toimimaan.

Tuomiokapituli esittää nyt, että Tunturi-Lapin seurakunnat pistävät pystyyn yhteisen talous- ja kiinteistöhallinnan eli seurakuntayhtymän.

Kapituli on saanut yhteensä 14 seurakuntalaisten kannanottoa, joissa mukana on vajaan 400 tunturilappilaisen allekirjoittama adressi. Tuomiokapituli pyytää nyt seurakuntien valtuustoilta tammikuun alkuun mennessä lausuntoja yhtymäselvityksestä, seurakuntalaisten kannanotoista ja tuomiokapitulin aloitteesta perustaa seurakuntayhtymä.

Kaikissa kannanotoissa vastustetaan seurakuntayhtymää.

Kolarin luottamusväki vastustaa yhtymää, ja on vastustanut sitä kaiken aikaa. Ollila uskoo, että kirkkovaltuusto päätyy ennen joulua jälleen samansisältöiseen lausuntoon tuomiokapitulille: seurakunta tekee avointa yhteistyötä kaikkien kanssa mutta haluaa säilyttää autonomiansa.

Ollila näkee yhtymässä ainakin yhden ongelman: yhteiselle hallinnolle ei ole valmista pohjaa. Kuka sen loisi tyhjästä? Jos kirkkohallitus päättää, että yhtymä perustetaan, käytännön perustamistyö tipahtaa seurakuntien syliin.

Ollila vertaa yhtymää pakkoavioliittoon, jossa puolisoiden lisäksi suvutkin vastustavat liittoa.

– Jos kaikki vastustavat näin kovasti, miten saumaton yhteistyö saadaan toimimaan, hän miettii.

Ollila saa rovastin arvonimen virallisesti ensimmäisenä adventtina Kokkolassa.