Muualta Lapista

Zimbabwelaislähtöinen Kenneth Kureya saapui joululahjaksi muoniolaiselle palvelutalolle ja oppi suomen kielen nopeasti: ”Kaikki ihmiset ovat täällä hyviä ja auttavat kielen kanssa”

Kolme kuukautta. Sen verran Kenneth Kureyalla kesti opetella suomen kieli vanhustenhoitotyössä vaaditulle tasolle.

Kureya aloitti työssään hoiva-avustajana Muonion palvelukeskus Metsäniityssä viime vuoden jouluaattona. Takana on siis yli kuusi kuukautta vakituisessa työssä. Kureyan suomen kielen taito on kehittynyt nopeasti.

Kureya puhuu suomea aina kun mahdollista. Töissä se on linjaus, mutta myös vapaa-ajalla kaupassa tai harrastuksissa puhekieli on suomi. Vieraat ihmiset usein aloittavat englanniksi ja yllättyvät, kun Kureya vastaakin takaisin suomeksi.

– Kaikki ihmiset ovat täällä hyviä ja auttavat kielen kanssa.

Kureya vaikuttaa hyvin motivoituneelta oppimaan uuden kielen. Myös suomenkielisten elokuvien katselu auttaa opettelussa.

– Minä ymmärrän paljon ja puhun vähän.

Kureya ei ole palvelutalon ainoa maahanmuuttajataustainen työntekijä, joten yksin ei tarvitse myöskään opetella. Työkavereita on esimerkiksi Kaakkois-Aasiasta.

Kureya tuli Metsäniittyyn työ- ja elinkeinoministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön koordinoiman Talent Boost -ohjelman kautta. Kyseessä on poikkihallinnollinen työ- ja koulutusperäisen maahanmuuton ohjelma. Ohjelman tavoitteena on kehittää ja edistää osaajien saamista Suomen tarpeisiin vastaavasti, kerrotaan työ- ja elinkeinoministeriön nettisivuilla.

Isoäitini piti minusta huolen. Kenneth Kureya

Keskiviikkoiltapäivänä Metsäniityssä on alkamaisillaan arjesta poikkeava sirkusesitys, jota ennen asukkaille tarjoillaan kakkukahvit. Kureya avustaa asukasta kakun syömisessä. Yhteistyö näyttää sujuvan moitteetta.

Kureya pitää työpaikastaan ja kuvailee sitä rauhalliseksi. Myös Metsäniityn asukkaat pitävät Kureyasta, kertoo Metsäniityn esihenkilö Miia Kuru.

Kureya opiskelee tällä hetkellä oppisopimuksella lähihoitajaksi työn ohella. Kurun mukaan se kertoo Kureyan motivaatiosta työtä sekä kielen oppimista kohtaan. Työnteon kannalta opinnot eivät ole välttämättömät, mutta ne auttavat juuri tässä työtehtävässä.

Lähes seitsemän vuotta sitten Kureya jätti kotimaansa Zimbabwen opintojen takia. Hän opiskeli ennen Suomeen saapumista sairaanhoitajan EU-pätevyyden Puolassa. Opinnot kestivät kuusi vuotta.

– Opiskelu Puolassa oli kallista, koska olin kansainvälinen opiskelija, Kureya sanoo.

Kotimaasta lähteminen tuntui vaikealta. Etenkin pitkä välimatka nyt 87-vuotiaaseen isoäitiin on ollut hankalaa.

– Isoäitini piti minusta huolen.

Kureyan on tarkoitus vierailla Zimbabwessa isoäitinsä luona ensi kesänä useamman viikon mittaisella kesälomalla.

Soitan vuokranantajalle, jos minulla on kysyttävää. Kenneth Kureya

Puolen vuoden aikana Kureya on ystävystynyt kahteen työkaveriinsa, Pekkaan ja Valtteriin, jotka hän myös nimeää osaksi turvaverkkoaan Muoniossa. Valtteri asuu aivan Kureyan naapurissa ja Pekan kanssa hän käy kuntosalilla.

Muoniossa asuessa myös Kureyan vuokranantajasta on tullut tärkeä henkilö, jolta voi tarvittaessa kysyä apua monissa asioissa.

– Soitan vuokranantajalle, jos minulla on kysyttävää.

Kureyalla ei ole vielä Suomessa käyvää ajokorttia, mutta sellainenkin olisi tarkoitus jossain vaiheessa hankkia. Ajokortti mahdollistaa paremmin yövuorojen tekemisen, sillä päivystävän hoitajan työparina saattaa joutua lähtemään kotikäynneille tarpeen tullen.

Ensin kuitenkin on hankittava polkupyörä, mikä helpottaa arkea Muoniossa.