Ihmiset

Yrjö Kokko pelasti kansallislintumme tuholta

Onko kirjailija, valokuvaaja, eläintensuojelija ja eläinlääkäri Yrjö Kokko kaikkien aikojen muoniolainen? Luoteis-Lapin kevään juttusarja esittelee Kaikkien aikojen kolarilainen ja muoniolainen -äänestyksen ehdokkaat. Yleisöäänestyksen vuoro on huhti-toukokuussa.

Siellä ne syövät, nukkuvat ja levittelevät siipiään. Yrjö Kokon (1903–1977) pelastamat laulujoutsenet ovat tuttu näky Jerisjärven Kutunivassa.

Muoniossa Kokko muistetaan erityisesti piirieläinlääkärinä vuosina 1945–50. Vaikka Kokon aika Muoniossa rajoittui hänen virkaansa, sillä oli merkittävä rooli hänen luonnonsuojelutyössään.

Kokko syntyi Sortavalassa mutta suoritti opintonsa Hannoverissa, Tartossa ja Wienissä. Jatkuvan rahapulan takia hän kirjoitti lehdille juttuja jo opintojensa aikana. Kokko valmistui 1930 eläinlääkäriksi ja meni vuotta myöhemmin naimisiin hammaslääkäri Aune Iluksen kanssa.

Vaikka molemmat saivat töitä Sysmästä, Kokko jatkoi kirjoittamistaan lehdille, sillä rahasta oli edelleen pulaa. Kokko tuotti elämänsä aikana hyvin erilaisia tekstejä kuten pakinoita, poliittisia artikkeleita, matkakertomuksia, satuja ja oppikirjoja.

Kokko taisteli talvi- ja jatkosodissa sekä Lapin sodassa. Sotien aikana vuonna 1944 ilmestyi Pessi ja Illusia. Sotien aikana hän hankki myös kameran, ja hänet tunnettiin myöhemmin erinomaisena luontokuvaajana.

Sodasta palattuaan Kokko oli kyllästynyt Sysmään ja haki Kittilän piirieläinlääkärin paikkaa ja sai sen. Kokko päätti muuttaa Muonioon.

Kokko vietti ensimmäisen talven Ylimuoniossa. Talvi oli vaikea, sillä talo oli kylmä ja sähkötön. Lopulta Kokko pääsi muuttamaan Muonion kirkonkylälle, minne valmistui Eläinlääkärintalo. Perhettä hän näki vain lomilla, jolloin he kävivät kylässä.

Niilä käynilä se aina puhu meän äitin ja isän kans linnuistaki, ko net olit kans aina niistä kiinostunheita. Martti Vuollo

MuoniolaislähtöinenMartti Vuollo kirjoittaa vuoden 2022 kolumnissaan Luoteis-Lapissa Kokon käynneistä hänen kotonaan.

– Kokko tuli mulle tutuksi vuositten aikana, ko se kävi meilä monesti. Ko minun kotona oli erilaisia kotielläimiä, niin niilä oli sillon tällöin erilaisia ongelmia mitä elläinlääkäri hoiti. Niilä käynilä se aina puhu meän äitin ja isän kans linnuistaki, ko net olit kans aina niistä kiinostunheita.

Työt veivät Kokkoa koko Tunturi-Lapin alueelle. Hän keräsi virkansa ohessa aineistoa uuteen kirjaansa, joka kertoi pojasta ja joutsenesta. Kirjaidea toimi alunperin syynä Lappiin muutolle.

Kokko tutustui nopeasti alueen saamelaisiin laajoilla työmatkoillaan. Vuonna 1947 ilmestyi Neljän tuulen tie, joka kertoi katoavasta saamelaisesta elämäntavasta. Kokko sai saamelaisilta myös apua joutsenretkilleen.

Joutsenet oli tuohon aikaan metsästetty lähes sukupuuttoon: Suomessa epäiltiin olevan alle 100 pesivää laulujoutsenta. Kokko halusi löytää pesiviä joutsenia, kuvata ne ja kirjoittaa niistä kirjan.

Kokko keksi kaikenlaista jekkua meille nassikoille. Orvo Öhman

Vuonna 1949 syksyllä Kokko haki virkavapaata vuodeksi, sillä työ- ja kuvausmatkat rasittivat ikääntyvää eläinlääkäriä. Miinat ja pitkät etäisyydet vaikeuttivat töitä ja kirjan materiaalien keräystä.

Tarinan mukaan hänet kutsuttiin Pöyrisjärvelle tarkastamaan sairastunutta lehmää. Matkattuaan ensin Muoniosta Hettaan ja sieltä vielä jalkapatikassa Pöyrisjärvelle oli lehmä jo parantunut Kokon saapuessa paikalle.

Hän haki virkavapaata vielä vuodeksi, mutta se evättiin ja Kokko irtisanoutui virastaan syksyllä 1950.

Saman vuoden keväällä Kokko oli vihdoin löytänyt pesivän laulujoutsenpariskunnan syrjäisen erämaalammen rannalta. Hän nimesi ne Hannaksi ja Marskiksi. Kirja Laulujoutsen–Ultima Thulen lintu ilmestyi samana vuonna ja kirjasta tuli myyntimenestys. Se toimi alkusysäyksenä joutsenten rauhoittamiselle. On arvioitu, että ilman sitä laulujoutsenkanta olisi hävinnyt Suomesta.

Kokko muutti Hettaan ja rakensi sinne 1950-luvulla Ungelon torpan, jossa jatkoi kirjoittamistaan. Vuonna 1954 hän kirjoitti joutsenista toisen kirjan, Net tulevat takaisin, joka oli täynnä valokuvia joutsenista.

Laulujoutsen on ollut Suomen kansallislintu vuodesta 1981. Kanta voi hyvin.

Nykyään Muoniossa asuva Orvo Öhman muistaa Kokon muuttaneen naapuriin Hetassa ja asuneen siinä vuosia.

– Kokko keksi kaikenlaista jekkua meille nassikoille, Öhman kertoo.

Öhman kävi nuoruudessaan paljon metsällä ja toimi myös oppaana Kokolle noin 14–15-vuotiaana. Öhman oli löytänyt muuttohaukanpesiä ja vei Kokon rengastamaan niitä. Rengastaminen kiinnosti Kokkoa erityisesti. Öhman muistelee myös nähneensä joutsenia kylän läheisyydessä ja kertoneen niistä Kokolle, joka innostui asiasta välittömästi.

Laulujoutsen on ollut Suomen kansallislintu vuodesta 1981. Kanta voi hyvin.

Jutussa on käytetty lähteenä muun muassa Jukka Parkkisen kirjoittamia esseitä Yrjö Kokosta.

Juttua on muokattu 10.3. kello 10.50: poistettu otsikosta tarpeeton sana ja korjattu kirjoitusvirheitä.