Ihmiset

Ylläs—Levi hiihdetään viikonloppuna — Lue latukahviloiden kuulumiset reitin varrelta

Kun hiihtomatkat ylittävät 50 kilometriä, keho alkaa kaivata energiatäydennystä. Ylläksen ja Levin välillä on viikonlopun tapahtuman aikana useita huoltopisteitä. Aakenuspirtin Marja Köngäs on ollut mukana Ylläs—Levin järjestelyissä alusta saakka.

– Pienestä se alkoi. Silloin vielä vanhempani pitivät paikkaa, isä toi vedet hiihtäjille, kun tapahtuma oli vielä niin pieni, Köngäs sanoo.

Nyt Köngäs tekee tapahtumapäivän ruuat talkoilijoille, huoltopisteellä ahkeroivat Äkäslompolon koululaiset. Latukahvila on avoinna tapahtuman ajan, joten paikalle voi tulla kannustamaan hiihtäjiä.

– Enemmänkin yleisöä mahtuisi. Katsojat voivat tulla tänne aistimaan tunnelmaa. Moni suihkii ohi, mutta viime vuonna väkeä tuli enemmän loppupäivästä. Ne, joilla ei ollut niin kiire, ehtivät istua kahvilaankin.

Aakenuspirtin suosituin tuote on Könkään mukaan hänen äitinsä reseptillä tehty hillaleivos. Myös keittolounasta saa joka päivä, mitä pitkän matkan hiihtäjät osaavat arvostaa. Latukahvila sijaitsee kaukana keskuksista erämaisessa ympäristössä.

– Kun keskusten lähellä latukahviloissa käy ehkä satoja ihmisiä, täällä kymmeniä. Nyt tulossa on kaikkien aikojen vilkkaimmat päivät!

Ne, joilla ei ollut niin kiire, ehtivät istua kahvilaankin. Marja Köngäs

Aakenuspirtin latukahvila on ollut avoinna ensimmäisistä hiihtolomaviikoista lähtien, kun Ylläksen ja Levin välinen latu avattiin. Paikalla on käynyt perheitä, jotka tulevat autolla ja tekevät pienempiä lenkkejä ympäristössä. Köngäs vinkkaa, että paikalle voi tulla myös hiihtämällä Totovaarasta, jossa on iso parkkipaikka. Matkaa tulee yhdeksän kilometriä ja maisemat ovat erämaiset.

Yleensä pääsiäisenä on huippusesonki, mutta sulaako lumet nyt pois alta? Marja Köngäs

Syrjäisen latukahvilan sesonki on lyhyt, yleensä kelit alkavat Könkään mukaan loppua huhtikuun 20. päivän tienoilla.

– Saa nähdä miten tänä vuonna jatkuu kun lunta on vähän ja kelit ovat tällaiset. Yleensä pääsiäisenä on huippusesonki, mutta sulaako lumet nyt pois alta?

Aakenuspirtin latukahvila toimi aluksi kioskityyppisenä, mutta myöhemmin hiihtäjät pääsivät puulämmitteiseen pirttiin. Köngäs on pitänyt latukahvilaa vuodesta 2019.

Tiloissa on myös majoitustoimintaa, jooga- ja saunapalveluita ja siellä järjestetään erilaisia tapahtumia. Kesän toimintaa on rajoittanut vaellus- ja pyöräilyreittien puute, mutta alueelle on Könkään mukaan tulossa uusi rengasreitti.

Henkilökunnasta osa tulee hiihtäen, osa kelkalla. Veden roudaamisessa on aikamoinen työ. Eija Kurkinen

Aakenuspirtiltä 12 kilometriä Leville päin sijaitsee Kätkän Laavu, joka sekin on toiminut alusta saakka Ylläs—Levi-hiihdon huoltopisteenä. Hiihtäjiä on tänä keväänä riittänyt kioskityyppisen latukahvilan luukulla.

– Tosi mukavasti on käynyt väkeä, kun on vielä kelit kohdillaan. Mono on ollut syönnillään, sanoo 22 vuotta kahvilaa pitänyt Eija Kurkinen.

Kahvilassa riittää väkeä aamusta alkaen, suosituin tuote on mustikkamehu, jota myös haastattelun aikana luukulla pistäytynyt hiihtäjä tilaa. Hän kehuu paikan täydellistä hiljaisuutta ja luistavaa latua.

Kätkän Laavu sijaitsee reittien risteyskohdassa mäkisessä maastossa, joten paikalle löytää etenkin kovakuntoisia hiihtäjiä, jotka kiertävät Kätkä- ja Pyhätunturia.

Ylläs—Levi-hiihdon tapahtumapäivinä Kätkän Laavu on ensi kertaa kiinni. Kurkinen on yksi talkoolaisista ja keskittyy huoltopisteen ylläpitämiseen. Vettä lämmitetään kahvilamökissä ja hiihtäjille tehdään voileipiä. Tarjolla on myös ainakin sipsejä ja suklaata.

– Pöydistä alkaen pitää kuljettaa tarvikkeet. Henkilökunnasta osa tulee hiihtäen, osa kelkalla. Veden roudaamisessa on aikamoinen työ.

Apukäsiksi huoltopisteelle tulee nuorta väkeä, esimerkiksi Kurkisen tytär kavereineen. Kätkän Laavulla päivystää nyt myös SPR:n työntekijöitä. Kurkisen mukaan hiihtäjillä alkaa usein tässä vaiheessa kilpailua energiavaje hiipiä ja keskeytyksiä on tullut.

Kätkätunturin laidassa ei ole kelkkareittejä tai tien ylityksiä. Kurkinen kuvailee tunnelmaa kansallispuistomaiseksi.

– Moni sanoo, että kun tänne Kätkälle ja Pyhälle lähtee hiihtämään, on sellainen luonnonrauha, jota ei muualla Levillä ole. Kierroksella ei tarvitse ottaa välillä suksia pois jalasta kuten esimerkiksi Levin kierroksella, Kurkinen sanoo.

Tänä talvena lumen vähäinen määrä ja suojakelit ovat puhututtaneet. Kurkinen sanoo, että mäkisiä kohtia kahvilan ympäristössä on paikkailtu käsipelilläkin. Viime kaudella kahvila palveli asiakkaita vappuviikolle saakka.

Yksi hiihdon huoltopisteistä on tuntureiden välissä Kotamajalla, jossa yrittäjänä toimii ensimmäistä talvea Simo Viljakainen. Kokemusta on karttunut Latvamajalta, jossa menossa on toinen talvi.

Viljakainen kertoo, että kilpailun järjestäjän vapaaehtoiset hoitavat varsinaisen huoltopisteen, jossa on tarjolla muun muassa suklaavohveleita, mutta yrittäjä on apuna veden ja kaluston kuljettamisessa Kotamajalle moottorikelkoilla. Sitä varten töihin tulee ylimääräisiä tekijöitä.

Viljakaisen kahvilat Kotamaja, Latvamaja, Cafe Solmu sekä Jounin Kaupalla sijaitseva Cafe bar Routa pyörivät Ylläs–Levi-hiihdon ajan täydellä teholla. Neljä kahvilaa työllistää talvikaudella yhteensä 14 työntekijää kokoaikaisesti ja pari satunnaisemmin töissä käyvää.

– Eniten tapahtuma vaikuttaa meillä varmasti Cafe bar Roudan asiakasmääriin. Kotamaja on oiva paikka tulla seuraamaan hiihtoa. Ehkäpä ne, jotka eivät osallistu, voivat suunnata Latvamajalle, Viljakainen pohtii.

Latukahviloiden ylivoimaisesti suosituin tuote ovat munkit ja lämmin juoma. Latukahviloissa tarjolla olevat munkit tulevat Tampereelta. Ne sulatetaan, paistetaan ja sokeroidaan kysynnän mukaan paikan päällä kahviloissa.