Mielipiteet

Viikon kirje: Ylistyksen kutsu – silmät, korvat ja kieli Jumalan tekoja varten

Ihminen on luotu ylistämään Jumalaa. Tämä ei ole vain uskonnollinen velvollisuus, vaan syvä kutsu, joka kumpuaa Jumalan rakkaudesta ja hänen luomistyöstään. Kun ihminen tunnistaa Jumalan hyvyyden, sydän alkaa ylistää – joskus hiljaa, joskus ääneen, mutta aina kiitollisena.

Synti kuitenkin hämärtää tämän kutsun. Se sulkee silmämme näkemästä Jumalan tekoja, tukkii korvamme kuulemasta hänen ääntään ja vie meiltä kielen, joka voisi ylistää. Synti ei vain riko yhteyttä Jumalaan, vaan myös estää meitä näkemästä toivoa ja rakkautta ympärillämme.

Mutta Jeesus Kristus voi avata näkökykymme, herkistää kuulemisen ja antaa kielen, joka ylistää. Hänen elämänsä ja tekonsa todistavat rakkaudesta, joka kohtaa ihmisen hädässä. Jeesus ei kulkenut ohi kärsivän ihmisen – hän pysähtyi, paransi, lohdutti ja nosti.

"Hän parantaa ne, joilla on särkynyt sydän, ja sitoo heidän haavansa."

(Ps. 147:3)

Tämä sama Jeesus toimii tänäänkin. Hän voi avata meidän silmämme näkemään toivoa siellä, missä sitä ei ole, ja korvamme kuulemaan lohdutuksen sanoja. Hän voi antaa meille kielen, joka ei valita vaan kiittää – joka ei tuomitse vaan rohkaisee.

Ylistys ei ole vain juhlahetkien asia. Se on elämän asenne, joka tunnistaa Jumalan läsnäolon arjessa. Kun Jeesus saa vaikuttaa meissä, ylistys nousee kuin keväinen puro – kirkkaana, elävänä ja toivoa tuovana.

Toivotan sinulle siunattua viikkoa. Olkoon se täynnä näkemistä, kuulemista ja sanoja, jotka ylistävät Jumalaa.

Sari Vesterinen

Kittilän seurakunnan diakonissa