Ihmiset

Viikon kirje: Yhteisessä pöydässä

Laskiaistiistaina saimme käydä yhdessä vapaaehtoisten valmistamalle hernekeittolounaalle laskiaispullien kera Yhteisvastuukeräyksen hyväksi. Oli todella ilahduttavaa nähdä, miten moni oli lähtenyt liikkeelle. Leppoisa puheensorina täytti salin, ja tunnelma oli oikein lämmin, yhteisöllinen.

Ilman vapaaehtoisia tämä tilaisuus ei olisi toteutunut. On ihailtavaa, miten uutteria käsipareja, täysin pyyteettömästi, toimi kahden päivän aikana keittiössä ja salissa valmisteluissa ja itse rokkalounaspäivänä. Ennen lounasta oli tiistain hävikkiruokakassijako. Tämä jokaviikkoinen ponnistus on eri yhdistyksien, järjestöjen ja diakoniavapaaehtoisten toteuttama hävikkiruoan hakemisesta kaupoista ja koulun keittiöltä aina pussien tekemisestä jakoon asti. Viikoittain saamme kohdata toisemme yhteisen hyvän tekemisen äärellä toisia auttaen sekä luoden yhteisöä, missä jokainen tuntee itsensä arvokkaaksi ja tuetuksi. Samalla saamme kohdata lähimmäisiämme ja tulla itsekin kohdatuksi ja kuulluksi, sillä jokaisella meillä on oikeus tulla kuulluksi. Ruokakassijaon, kuten ruokailujenkin päätteeksi vapaaehtoiset siivoavat tilat, jotta seuraava tilojen käyttäjä voisi tuntea itsensä tervetulleeksi.

Siksipä jäin pohtimaan, miten käy ruokajaon, ystävyyden aterian taikka keittolounaan, jos vapaaehtoisten rivit harvenevat? On totta, ettei ruuhkavuosien keskellä ole mahdollista jakaa vähäisiä tuntejaan enää vapaaehtoistyöhön. Tämän vuoksi olen ristinyt käteni, olisiko jossain yhdessä tekemistä kaipaavat kädet, jotka pystyisivät tekemään oman pienen osansa yhteisömme hyväksi? Samalla voi saada uusia ystäviä, joiden kanssa jakaa ilot ja surut sekä kokea yhteenkuuluvuutta.