Mielipiteet

Viikon kirje: Vuorilinna

Joku aika sitten vaihdoin kuulumisia tuttavani kanssa. Kävi ilmi, että elämäni on ollut raskasta. Hetken kuunneltuaan tuttavani kysyi myötätuntoisella äänellä:“Kuinka sinä oikein jaksat kaiken tuon keskellä?” Vastasin lyhyesti, että Jumala auttaa minua.

Jäin miettimään, että ymmärsiköhän tuttavani mitä tarkoitin? Emme ole koskaan puhuneet Jumalasta. Itse koen ettei Jumala monestikaan näytä poistavan vaikeuksia vaan helpottavan elämääni niiden keskellä. Ihan niinkuin Psalmissa 31 runoillaan: “ Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.”

Olen huomannut, että monesti minua rasittaa epätoivoinen tarve hallita. Yritän muuttaa maailman sellaiseksi, kuin itse haluaisin. Kun lapsi sairastuu, minun pitäisi parantaa hänet. Kun työpaikkaa uhkaa ikävä muutos, minun pitäisi estää se. Kun huomaan nurmikolla lehtiä, minun pitäisi haravoida ne pois. Vaikka yritän parhaani, lapsi sairastaa, työympäristö muuttuu ja nurmikolle ilmestyy uusia lehtiä. Maailma ei näytä suostuvan sellaiseksi, kuin minä haluaisin. Tästä aiheutuu jatkuva stressi ja riittämättömyyden tunne. Silloin helpottaa paljon, kun voin hyväksyä todellisuuden Jumalan luomistyönä. Kun muistutan itseäni siitä, että maailman luominen on Jumalan vastuulla, voin jättäytyä palvelijan rooliin. Eihän sekään välttämättä kivaa ja rentoa ole, mutta onnistuu minulta helpommin kuin Jumalan hommat. Keskityn siihen mihin voin vaikuttaa, vaikka se olisi tuskallisen vähän. Kaiken muun jätän Herran haltuun ja rukoilen: “ Tapahtukoon Sinun tahtosi.”

Tunteiden tasolla Jumala auttaa minua ankkuroimaan itseni.“Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.”- sanoo Jeesus. Tämä rauha tuntuu löytyvän minun itseni keskeltä, kun vain saan siihen yhteyden. Jumala auttaa minua, kun asetun rukoilemaan ja pyrin päästämään irti siitä mikä minussa kuohuu. Silloin huomaan laskeutuvani rauhaan. Irtipäästäminen on välillä mahdottoman vaikeaa, mutta harjoitus auttaa siinä. Rauha ei tule siitä, että asiat ympärilläni sujuisivat niin kuin minä tahdon. Rauha tulee Jumalasta ja hän vuodattaa sen minuun olosuhteista riippumatta. Vaikka maailma ympärilläni palaisi, minun keskeltäni löytyy peilityyni ikuisuus. Kun löydän sen äärelle, voin katsella omia tunteitani ilman, että ne raastavat minut mukaansa. Se helpottaa paljon. Tuossa menee pelko. Hei pelko! Järkeä puhut, mutta tiedät vain menneet. Tuossa menee häpeä. Kaikesta sekin innostuu. Nyt näyttää nousevan raivo - voi ei - nähdään Jeesus hetken päästä uudestaan!

Ari Kokkonen

Kittilän seurakunnan seurakuntapastori