Mielipiteet

Viikon kirje: Uusi harjoitusvuosi

Tänään saa avata joulukalenterin neljännen luukun. Ensimmäinen luukku avattiin sunnuntaina, kun vietettiin ensimmäistä adventtia. Siitä alkoi uusi vuosi — nimittäin uusi kirkkovuosi.

Kirkkovuodessa jokaiselle pyhälle on oma merkityksensä. Vuosi alkaa adventista ja nyt odotetaan Herraa tulevaksi. Vuoden aikana kerrataan Jeesuksen elämän vaiheita. Jouluna Jeesus syntyy ja helatorstaina nousee taivaaseen. Kirkkovuosi ei kuitenkaan lopu vielä siihen. Helatorstaihan on 29.5.2025 ja siitä on vielä puolisen vuotta kirkkovuoden loppuun. Lopussa katsotaan jo tuomiopäivään ja maailmanloppuun.

Mitä siinä välissä tapahtuu? Jeesus lupasi seuraajilleen, että Jumala lähettää ihmiselle Hengen, kunhan ihminen muistaa rakastaa Häntä. Helluntaina muistamme sitä kuinka ensimmäiset ihmiset saivat sen mitä Jeesus lupasi. Helluntaita vietetään tänä vuonna 8.6.2025. Helluntaista tuomiopäivään eletään sitten Hengen opastuksessa ja Jeesuksen opetuksia muistellen. Tämän voisi ehkä muotoilla siten, että vaalitaan suhdetta Jumalaan. Maailmanhistoriassa elämme nyt aikaa helluntain ja tuomiopäivän välissä. Jumala on meille yhtä aikaa lähellä ja kaukana.

Kirkkovuosi muodostui 300-luvulla. Toki se on aikojen saatossa elänyt ja saanut paikallisia sävyjä. Kuitenkin kristityt ovat jo vuosisatoja kerranneet Kristuksen ja apostolien elämää suunnilleen saman kaavan mukaan. Sunnuntaina kuulet Kittilän kirkossa ne samat Raamatun tekstit, joita siellä luettiin 194 vuotta sitten, kun kirkko valmistui.

Kun asiaa pysähtyy pohtimaan, saattaa mieleen nousta ihmetys. Mikä järki on kerrata samaa tarinaa vuosisatoja? Eiköhän se ala jo olla kaikille tuttu.

Kirkkovuoden kierto muistuttaa minua harjoitusvuodesta, jota nuorena kilpajuoksijana seurasin. Juoksijan harjoittelu jakaa vuoden kausiin. Jokaisella kaudella painotetaan eri osa-aluetta: peruskuntoa, voimaa tai maksimikestävyyttä. Vuosi huipentuu pääkilpailuun, jossa kunto lopulta punnitaan. Sitten kaikki alkaa taas alusta. Samat asiat tehdään uudestaan ja uudestaan vuodesta toiseen. Kunto toivottavasti kehittyy hieman paremmaksi joka vuosi. Ajattelen että samalla tavalla kirkkovuoden on tarkoitus harjoittaa ihmistä. Tavoitteena ei tosin ole tulos, mitali tai kunnia. Tavoitteena on suhde Jumalaan ja ikuiseen elämään Hänessä. Se on palkinnoista suurin.

Tavoittele oikeudenmukaisuutta, hurskautta, uskoa, rakkautta, kestävyyttä ja lempeyttä. Kilpaile hyvä uskon kilpailu ja tartu siten ikuiseen elämään. (1. Tim. 6:11-12)

Ehkäpä jokainen kirkkovuosi, johon kristitty osallistuu, on harjoitusta uskon kilpailussa? Ei kilpailussa toisia ihmisiä vastaan vaan kilpailussa omaa itseä vastaan.