Mielipiteet

Viikon kirje: Pienissä teoissa on suurta voimaa

Joskus tuntuu, että pitäisi olla jotain enemmän. Pitäisi tehdä suuria tekoja, löytää oma paikka, olla rohkeampi, tietää mitä haluaa elämältä. Moni nuori ja vanhempikin miettii, riitänkö minä tällaisena? Olenko tarpeeksi hyvä, tarpeeksi kiinnostava, tarpeeksi jotain?

Maailma ympärillä huutaa isoja tavoitteita ja saavutuksia. Sosiaalinen media näyttää vain palan ihmisten elämästä, sen kauniin ja onnistuneen puolen. Siellä kaikki näyttävät tietävän, minne ovat menossa. Mutta todellisuus on paljon monimuotoisempi. Jokaisen elämässä on hetkiä, jolloin ei ole varma suunnasta. Se on osa kasvua, ja se on ihan oikein.

Suurten sanojen ja tekojen keskellä on kuitenkin jotain, mikä usein unohtuu: pienet asiat. Se, että pysähtyy kuuntelemaan kaveria, vaikka itselläkin on kiire. Se, että laittaa viestin ihmiselle, jota ei ole pitkään aikaan nähnyt. Se, että hymyilee, vaikka päivä on harmaa.

Ne eivät näytä isoilta, mutta voivat olla jollekin kaikki.

Olen monesti huomannut nuorten kanssa toimiessa, että juuri pienet hetket jäävät parhaiten mieleen. Ei se, kuinka hieno ohjelma meillä oli tai kuinka täydellisesti jokin onnistui, vaan se tunne, että joku näki, kuuli ja välitti. Jumalan rakkaus ei aina näyttäydy suurina ihmeinä, vaan arjen tavallisissa kohtaamisissa. Niissä, joissa on tilaa ihmisyydelle ja välittämiselle.

Ehkä juuri siksi kiitollisuus on niin tärkeää. Kun opimme huomaamaan pienet hyvät asiat, elämä tuntuu kevyemmältä. Kiitollisuus ei tarkoita sitä, että kaikki olisi hyvin, vaan sitä, että näkee hyvän sielläkin, missä on varjoa. Pysähtyy ja huomaa, tänään joku hymyili minulle. Tänään sain olla oma itseni. Tänään aurinko pilkahti pilven raosta.

Ehkä tämän viikon kirje on ennen kaikkea kutsu lempeyteen, itseä ja muita kohtaan. Meidän ei tarvitse olla valmiita, täydellisiä tai jatkuvasti vahvoja. Riittää, että olemme ihmisiä toinen toisillemme.

Sinä riität! Ja se mitä sinä tuot tähän päivään, ystävällinen sana, nauru, pieni huolenpito, voi olla jollekin toiselle suuri asia. Jumala näkee sen kaiken, myös sen, minkä itse ajattelet olevan pientä tai merkityksetöntä.

”Kaikki, minkä te teette, tehkää rakkaudessa.” (1. Kor. 16:14)

Ehkä minun oma pieni, mutta tärkeä tekoni on olla täällä läsnä, saavutettavissa ja valmis kuuntelemaan. Se on minun tapani osoittaa lempeyttä ja välittämistä.

Olet aina tervetullut juttelemaan, poikkeamaan tai ottamaan yhteyttä – juuri sellaisena kuin olet!

Suvi Ikonen

Nuorisotyönohjaaja, Kittilän seurakunta.