Mielipiteet

Viikon kirje: Päivä vain ja hetki kerrallansa

Jo vuosien ajan olen huomannut hyräileväni usein virttä 338 Päivä vain ja hetki kerrallansa. Tätä tapahtuu töissä, kotona, lenkillä ja aivan missä vain. Aluksi ajattelin sen olevan eräänlainen korvamato, onhan siinä kaunis melodia. Mutta viime aikoina, olen ymmärtänyt hyräilyn rauhoittavan minua. Monessa muodossa kulunut vuosi on ollut kiireinen, uusi työnkuva, rakkaiden läheisten kuolemat ja sairaudet ovat kasvaneet mielessäni suureksi möykyksi, samalla kiire on vallannut mieleni ja tekemättömät asiat ovat kasvaneet suuriksi taakoiksi kantaa. Arvelen, että tämä virsi on noussut alitajunnastani esiin tyynnyttämään minua, muistuttamaan pysähtymisestä. Virren sanoitus on rauhoittava, mutta sen sanat ovat sitäkin rohkaisevammat. Tuo virsi kerta kaikkiaan sopii elämääni kaiken arjen kiireen, aikataulujen ja hektisyyden keskellä. Virsi antaa voimaa ja muistuttaa myös elämän ja arjen hetkellisyydestä ja siitä, että ei kannata murehtia liikaa tulevasta tai takertua menneeseen. Sen sijaan pitäisi elää tässä hetkessä.

Voi kun se olisi niin helppoa tämän arjen keskellä. Tiedän kyllä, että nykyhetkeen keskittyminen ja siitä nauttiminen ovat tärkeitä asioita. Eilisen ja tulevaisuuden murheet eivät ole voivottelun arvoisia. Helpommin sanottu kuin tehty. Kuitenkin pitäisi muistaa, että juuri tämä hetki on se, johon voimme vaikuttaa ja jossa voimme olla täysillä läsnä. Raamatussa Jeesus sanoo:" Älkää murehtiko huomisesta, sillä huominen tuo omat murheensa. Kullekin päivälle riittää oma vaivansa." (Matteus 6:34). Tämä on tärkeä muistutus meille, että vaikka meillä on vastuita ja huolia, Jumala ei halua meidän kantavan niitä yksin. Hän ei käske meitä olla huolehtimatta asioista, vaan Hän kutsuu meitä elämään tässä hetkessä, luottamaan siihen, että Hän huolehtii kaikesta muusta. Murehtiminen on kuin kantaisi raskasta taakkaa, jota ei ole vielä edes olemassa. Se vie meiltä voimia, mutta ei auta meitä ratkaisemaan mitään. Meidän ei siis tarvitse murehtia asioista, joihin emme voi vaikuttaa – ei tänään, eikä huomenna.

Virsi 338 sisältää vahvan ja lohdullisen sanoman, joka kutsuu luottamaan siihen, että elämässämme on voimia ja suurempia tarkoituksia, joihin voimme turvautua. Se viittaa siihen, että murehtiminen ei vie asioita eteenpäin, vaan pikemminkin kuormittaa mieltä. Sen sijaan kannattaa antaa huolten ja pelkojen mennä ja luottaa siihen, että Jumala tai elämä kantaa. Virsi on myös täynnä lohdutusta ja muistutus siitä, että vaikka elämä voi tuntua kaoottiselta tai epävarmalta, Jumalan huolenpito on aina läsnä. Se kannustaa meitä luottamaan siihen, että emme ole yksin vaikeuksien tai huolten keskellä. Jumala huolehtii meistä, ohjaa askeleitamme ja antaa voimaa kestää. Nämä ajatukset ovat monille tärkeitä tukipilareita. Voimme antaa elämän vaikeudet ja epävarmuudet suurempiin käsiin, mikä voi tuoda sisäistä rauhaa ja turvaa. Se muistuttaa myös siitä, että meillä ei ole kontrollia kaikkeen, mutta voimme aina valita, kuinka reagoimme ja kuinka paljon annamme mielen murehtia asioita, joihin emme voi vaikuttaa.

Voi kun voisimmekin luopua peloista, huolista ja kiireestä ja keskittyä elämään tässä ja nyt, luottaen siihen, että mikä on tarkoitettu, se tapahtuu. Samalla voisimme luottaa siihen, että vaikka emme aina ymmärrä kaikkea, Jumalan kädet pitävät meitä. Tämä rauha ei ole vain ulkoista, vaan syvä sisäinen tila, jossa voimme päästää irti ahdistuksistamme ja levätä sen tiedon kanssa, että olemme turvassa.

Tämä sanoma on myös kehotus pysähtyä hetkeksi, hengittää syvään ja muistuttaa itseämme siitä, että meillä on turva. Jos tunnet mielen olevan levoton tai ahdistunut, muistutus Jumalan huolenpidosta voi olla se, joka tuo sisäisen rauhan ja voiman jatkaa eteenpäin. Muistakaamme ” Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan.” Kuinka kaunista ja niin lohduttavaa.