Mielipiteet

Viikon kirje: Nuori, mitä jos tulisit seurakuntaan?

Nuorten arki on usein aikataulujen, kokeiden ja harrastusten pyörittämistä. Päivät kuluvat kuin liukuhihnalla, ja välillä tuntuu, ettei hengähdystaukoa löydy mistään. Mitäpä, jos kuitenkin olisi paikka, jossa ei tarvitse suorittaa? Paikka, jossa saa olla juuri sellainen kuin on – hiljainen, äänekäs, pohdiskelija tai vitsiniekka.

Seurakunnan toiminta voi kuulostaa joidenkin korvissa vähän vanhanaikaiselta. ”Eikö se ole sitä virsien veisuuta ja hiljaista istuskelua?” saatat kysyä.

Kun puhutaan seurakunnan nuorisotoiminnasta, monella saattaa olla mielikuva valmiista ohjelmasta: joku on jo päättänyt mitä tehdään, ja nuoret tulevat vain paikalle. Mutta entä jos homma olisikin toisinpäin?

Seurakunta voi olla paikka, jossa nuoret itse kertovat, mitä haluaisivat tehdä. Ehkä se on peli-ilta, ehkä musaprojekti, ehkä jotain ihan muuta, mitä kukaan ei ole vielä edes keksinyt. Valmista pakettia ei ole, ideat syntyvät yhdessä, ja yhdessä tekemällä niistä tulee totta.

Joskus tarjolla on myös hetkiä, joissa voi pysähtyä ja miettiä isoja kysymyksiä, eikä siihen tarvita teologin tutkintoa.

Miksi nuori siis tulisit seurakuntaan? Yksi syy on yhteisö. Moni on löytänyt sieltä kavereita, jotka pysyvät rinnalla vielä pitkään, elämän iloissa ja suruissa, tyrskyissä ja tuulissakin. Toinen syy on se, että seurakunnasta löytyy aina aikuinen, joka kuuntelee, ilman kiirettä, ilman tuomitsemista. Kolmas syy on se, että välillä on hyvä tehdä jotain, mikä tuntuu merkitykselliseltä.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin se, että seurakunta on paikka, jossa ei tarvitse olla valmis. Sinne voi tulla keskeneräisenä, uteliaana, etsivänä. Jokaisella on lupa olla oma itsensä, ja siinä juuri on sen voima!

Joten, jos seuraavan kerran mietit, mihin käyttäisit vapaahetkesi, mitä jos poikkeaisit seurakunnan toimintaan? Et ehkä löydä sieltä kaikkia vastauksia, mutta saatat löytää ystävän. Se on jo aika hyvä syy tulla!

Kirjoittaja on Kittilän seurakunnan nuorisotyönohjaaja.