Ajankohtaista

Viikon kirje: Mustikanvarvutkin muistuttavat veteraanien uhrauksista

Tulevana lauantaina 27. huhtikuuta nousee siniristilippu jälleen salkoon juhlan merkiksi. Silloin vietetään kansallista veteraanipäivää Suomen sotaveteraanien kunniaksi sekä muistoksi sodan päättymisestä ja rauhan alkamisesta. Päivä on Lapin sodan päättymispäivä.

Veteraanipäivän valtakunnallinen pääjuhla on vuosittain järjestetty eri puolilla maata; tänä vuonna pitopaikkana on Vaasa. Teemana on Veteraanien perintö turvataan – yhdessä onnistumme. Juhlatoimikunnan jäsen, professori Ilkka Virtanen avaa teemaa:

”Veteraanien ja koko veteraanisukupolven sotavuosien aikaiset uhraukset maamme itsenäisyyden ja vapauden turvaamiseksi, heidän sodanjälkeinen jälleenrakennustyönsä sekä monipuolinen toimintansa hyvinvointiyhteiskunnan eri tehtävissä ovat maamme upeinta ja arvokkainta historiaa. Tämän tiedon säilyttäminen ja välittäminen tuleville sukupolville on yhteinen kunnia-asiamme. Viestin sanoma on erityisen tärkeä nyt, kun veteraanisukupolvi on poistumassa lopullisesti keskuudestamme ja veteraanien järjestötoiminta ollaan siirtämässä jälkipolvien tekemän perinnetyön suuntaan. Tämän vuoden teemassa veteraanien perintö sitoudutaan turvaamaan. Siinä myös onnistutaan, kun se tehdään veteraanien oppien mukaisesti – yhdessä.”

Juhlan visuaalinen ilme vaihtelee vuosittain. Tänä vuonna sen on luonut Vaasan kaupungin graafikko Jouko Keto. Tunnuksen valokuvassa on lähiotoksena mustikanvarpuja, joita kohti kädet ojentuvat. Mukaan on liitetty myös veteraanien tammenlehvätunnus. Keto kertoo: ”Kulkiessamme pitkin metsiämme voimme nähdä, miten mustikanvarvut tuottavat uutta satoa ja miten vesistömme sulavat talven jälkeen yhä uuteen kesään. Poimiessamme mustikan mättäästä muistamme, mitä sotiemme veteraanit ovat uhranneet sen puolesta, että voimme tänäkin päivänä seistä metsän hiljaisuudessa – itsenäisessä Suomessa. Suomen luonto on ollut olemassa tuhansia vuosia ja veteraaniemme ansiosta meillä on oikeus luontoon, joka on olemassa vielä meidän oman aikammekin jälkeen. Jatkamme tämän perinnön vaalimista koskaan unohtamatta, mistä se on saanut alkunsa.”

Kalervo Hämäläinen sävelsi ja sanoitti Veteraanin iltahuuto -laulun 80-luvun lopulla. Se sai välittömästi suuren suosion, ja on ilmestymisestään lähtien jo kymmenien vuosien ajan ollut tärkeä osa veteraanitilaisuuksien juhlallisuuksia. Laulu on osaltaan arvokas muistutus nuorempien polvien hyväksi tehdystä työstä. ”Hoivatkaa, kohta poissa on veljet, muistakaa, heille kallis on maa. Kertokaa lastenlapsille lauluin, himmetä ei muistot koskaan saa!”.

Päivi Suoraniemi, Kolarin seurakunnan kanttori