Mielipiteet

Viikon kirje: Mistä tunnet sä ystävän

Ystävänpäivällä on sekä pakanallinen että kristillinen historia, mutta kukapa sitä muistelee lähettäessään ystävilleen ”Hyvää ystävänpäivää” ensi perjantaina 14.2. Tuo päivämäärä on Rooman piispa Valentinuksen marttyyrikuoleman muistopäivä vuodelta 269. Syy kuolemantuomioon oli lyhyesti selitettynä se, että hän piti ihmisten keskinäistä rakkautta arvokkaampana kuin sotimista. Pyhä Valentinus tuli olemaan rakastavaisten ja kihlautuneiden suojelija ja onnellisen avioliiton takaaja. Romanttiselle rakkaudelle ystävänpäivä sydänsuklaineen on mitä suloisin päivä nuorelle rakkaudelle ja mitä hienointa myös ikääntyneelle rakkaudelle – ystävyys on rakkauden jalo muoto. Vaikka ystävänpäivä voi päivän kaupallistumisen myötä tuntua hömpältä, on mielestäni hyvä, että kaikelle ystävyydelle on oma merkkipäivä.

”Ystävyys on kuin lumipallo, joka kasvaa kerros kerrokselta”. Kohdatessamme uuden ihmisen, voimme tunnistaa nopeasti yhdistääkö meitä arvot, asenteet ja huumori. Jos yhdistää, on vilpittömästi ilo tavata toisen ja kolmannenkin kerran. Ystävyys ei synny kerrasta, vaan kohtaamisten myötä ja ajan kanssa myös yhteisten kokemusten myötä. Sosiaalinen verkosto koostuu tutuista ja puolitutuista, kavereista, ystävistä ja rakkaista ystävistä. Voi olla autuas (onniteltava), jos voit luottaa rakkaiden ystävien olemassaoloon elämässäsi; ”Ystävän rakkaus ei koskaan petä”(Sananl.17.17) -

Ystävyyden korkeimmat arvot ovat luotettavuus ja uskollisuus. Luottamus menetetään vain kerran ja jos ystävä pettää, se koettelee elämän perusteita. Koiran uskollisuus isännälleen on saumaton. Isännän/isäntäväen suru uskollisen ystävän kuollessa on jaetun rakkauden suuruinen.

”Kerro minulle millaisia/keitä ystäväsi ovat, niin minä kerron millainen sinä olet”, sanoo tunnettu mietelause. Muuten hyvä, mutta ystäväluettelolla (nimien) ei tulisi koskaan rehvastella eikä ylpeillä. Ystävyys perustuu nöyryydelle, mutta kyllä ystävistään ihminen tunnetaan. Niin myös Jeesus, joka tunnetusti oli ja on ”publikaanien ja syntisten ystävä!” (Matt. 11:19). Publikaanit olivat kansansa pettäneitä veronkantajia, jotka vetivät verottaessaan välistä omaan pussiinsa – tilaisuus teki ja tekee yhä varkaan. Syntisiä olivat ja ovat Jumalan yhteydestä ja tahdosta luopuneet. Ystävät ja toverit, me jokainen olemme autuaita, kun ystäväpiiriimme kuuluu ainakin yksi luotettava ja uskollinen, henkensä meidän puolestamme antanut ystävä. ”Maan korvessa kulkevi pimeä tie. Vain ihana ystävä valoon vie.”