Mielipiteet

Viikon kirje: Marraskalenteri

Tyttäreni sai synttärilahjaksi hienon joulukalenterin. Sen ensimmäisestä luukusta pilkistää nuken kasvot. Seuraavissa luukuissa odottaa ilmeisesti vaatteita, joita nukelle voi pukea. Tyttäreni ei millään malttaisi odottaa joulukuun ensimmäistä päivää. Olemme käyneet teologista debattia, jossa pohdimme miksei joulukalenteri voisi olla marraskalenteri. Miksi pitää odottaa?

Kun rupean selittämään asiaa, huomaan että perustelujen löytäminen on vaikeaa. Viisivuotiaan logiikalla odottaminen ei tee ketään autuaammaksi. Parempi olisi saada nukke käsiinsä HETI ja leikkiä sillä NYT. Tottahan sekin kyllä on. Elämä on tässä ja nyt.“Juuri nyt on oikea hetki, juuri nyt on pelastuksen päivä.” (2. Kor. 6:2) Kuka on keksinyt piinaavan yllätyslaatikon, jota ei saa avata heti? Odottaminen harmitti minuakin lapsena ja itseasiassa inhoan sitä edelleenkin. Elämän varrella odottamiseen on vissiin tottunut. Aikuisena ei ole myöskään ketään, jonka kanssa inttää siitä, että milloin olen odottanut riittävästi. Aikoinaan apostolit tivasivat asiaa Jeesukselta ja hän vastasi näin: “Ei ole teidän asianne tietää määräaikoja ja hetkiä, jotka Isä on omalla vallallaan päättänyt.” (Ap. t. 1:7)

Ehkäpä odottamisella ei elämässä olekaan muuta virkaa kuin, että asiat tapahtuvat Jumalan suunnittelemaan mukaan? Ihminen tahtoisi leikkiä nyt ja heti, mutta monesti on vain pakko odottaa. Raamatussa on useampi kohta, jossa meitä neuvotaan odottamaan rauhassa ja luottamaan siihen, että asiat kyllä tapahtuvat ajallaan. “ Väitätkö todella, ettei hän näe sinun asiaasi? Odota, Job. Sinun asiasi on kyllä vireillä.” (Job 35.14)

Ajattelen että joulukalenteri on harjoitusta elinikäiseen odottamiseen. Se voi tuntua tylsältä, mutta ei toivottomalta. Kun odotamme Jeesuksen kanssa, saamme luottaaa siihen, että aina on jotain hyvää tulossa. Meidän ei tarvitse pelätä, että odottelemme turhaan. Tämän takia joulukalenterimme ei voi muuttua marraskalenteriksi. Sen tehtävänä on opettaa meitä odottamaan toiveikkaasti. Odotuksen harjoittelu auttaa meitä välttämään katkeroitumista elämälle, joka ei täytäkään toiveitamme tässä ja nyt. Niin joulukalenterissa kuin elämässäkin luukut aukeavat kyllä aikanaan. Viimeisen luukun kohdalla saattaa ollakin jo haikeaa huomata, että kalenteri on tyhjä. Sitten ei enää tarvitse odottaa. Sitten on juhlan aika.“Onnellisia ovat ne, jotka on kutsuttu Karitsan hääaterialle.” (Ilm. 19:9)

Ari Kokkonen

Kittilän seurakunnan seurakuntapastori.