Mielipiteet

Viikon kirje: Koti, uskonto ja isänmaa

Lauantaina vietämme itsenäisyyspäivää. Se merkitsee minulle turvaa ja vapautta – kotia, jossa on lämpöä, ja maata, jossa voimme elää omana itsenämme. Uskonto tuo oman sävynsä: meillä on valtionuskonto, mutta myös uskonnonvapaus. "Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minä turvaan." (Ps. 28:7)

Jokainen viettää päivää omalla tavallaan. Moni sytyttää kynttilät, jotka symboloivat kotia ja omaa maata. Saatan katsoa Laineen Tuntemattoman sotilaan nenäliina kädessä ja illalla seurata presidentin linnan juhlia kommentoiden asuja ja miettien, onko joku tuttu saanut kutsun.

Suomi julistautui itsenäiseksi 108 vuotta sitten, 6. joulukuuta 1917. Nuoren valtion alku oli haastava ja hauras, ja pian kansaa koetteli sisällissota. Lopulta kansa yhdistyi, kun toinen maailmansota syttyi ja naapurimaa hyökkäsi Suomeen. Itsenäisyytemme säilyi suurten uhrausten ansiosta.

Miehet taistelivat – monet kaatuivat, ja heidän leposijansa ovat sankarihaudoissa. Moni jäi kadoksiin. Naiset tekivät sodan aikana korvaamatonta työtä: lottina rintamalla, kotitilaa ylläpitäen ja monissa ammateissa. Olemme kiitollisia heidän rohkeudestaan ja työstään, sillä se mahdollisti sen, että saamme elää vapaassa maassa.

Omassa suvussani isänisä ei päässyt sotaan ikänsä vuoksi, mutta hevonen kelpasi – ja palasi naarmuisena. Äidinisä oli rintamalla viisi vuotta, ja mieheni kolme parikymppistä setää lähtivät – vain yksi palasi. Kaatuneiden setien kuvat ovat yhä pirtin seinällä muistuttamassa menneestä. Lapsena kuuntelin miesten sodan muistoja, ja jo sana “sota” tuntui pelottavalta. Ystäväkirjaankin kirjoitettiin toive: “Toivottavasti ei tule sotaa.”

Suomi on kehittynyt paljon sodan ja sotakorvausten jälkeen. Vaikka ongelmia on, meillä on silti asiat hyvin. Pidetään huolta siitä, että tämä maa säilyy paikkana, jossa on hyvä elää – yhdessä.

Siunaa, Herra, maatamme ja meitä kaikkia. Anna meille rauha ja kiitollinen mieli, että eläisimme yhdessä sovussa ja toistemme tukena. Aamen.

Siunattua itsenäisyyspäivää!

Kirsi Kuivasniemi

Kittilän seurakunnan vs. seurakuntapastori.