Paikallisuutiset
Viikon kirje: Kiitokset Kittilän seurakunnalle
Tunnen haikeutta tätä Viikon kirjettä kirjoittaessani. Olen saanut tehdä kirkon kasvatustyötä noin kolmenkymmenen vuoden ajan, joista pisimmän ja merkittävimmän ajan kotiseurakunnassani Kittilässä. Tämä matka on ollut täynnä merkityksellisiä kohtaamisia, luottamusta ja yhdessä elämisen arkea ja juhlaa.
Elämän taitekohdat tunnistaa usein haikeudesta – siitä muistuttaa kauniisti runoilija Elina Salminen:
”Elämän taitteet
tunnistaa haikeudesta
siitä että hetken
eilinen ja huominen
ovat rinnakkain
toinen hipaisee oikeaa
toinen vasenta kammiota
ja sydän on tunteista hellä
muutaman lyönnin nuo kaksi
voivat jakaa kokemansa
vuodattaa kahdesta
kanavasta vuotensa
sitten menneen on mentävä
tulevan tultava
ja ihmisen on jatkettava
tietämättä matkaa.”
Nyt on tullut aika minun jatkaa matkaa. Olen irtisanoutunut Kittilän seurakunnan nuorisotyönohjaajan virasta, sillä joskus elämässä olosuhteet muuttuvat tavalla, joka saa katsomaan eteenpäin uusin silmin ja etsimään uusia polkuja.
Haluan kiittää sydämestäni kaikkia seurakuntalaisia, erityisesti nuoria ja perheitä, joiden kanssa olen saanut kasvaa ja oppia yhdessä. On ollut etuoikeus saada jakaa kanssanne elämää kaikessa sen monimuotoisuudessa.
Kiitos myös työkavereilleni ja erityisesti teille, joiden kanssa olemme ideoineet, toteuttaneet ja tehneet todeksi monia asioita kasvatustyön hyväksi. Yhteinen työ on ollut merkityksellistä ja antoisaa – täynnä luottamusta, huumoria ja toistemme tukemista.
Rukoilen voimia läheisimmille työkavereilleni, että jaksatte tehdä työtä, jolla on merkitystä.
Mennyt kantaa mukanaan paljon arvokasta. Tuleva kutsuu nyt uuteen. Kuljen luottavaisena eteenpäin sen valossa, jonka tiedän kantavan.
"Meitä kuljeta tahtosi tiellä,
vaikka outo on joskus se tie.
Loista armosi valoa siellä,
minne täältä se ikinä vie."
(Virrestä 930)
Siunattua jatkoa teille kaikille, voikaa hyvin.
Kirjoittaja on Kittilän seurakunnan nuorisotyönohjaaja.
Muokattu 16.7. klo 13.02: Korjattu titteli nuorisotyönohjaajaksi.