Kolumnit

Viikon kirje: Kämpällä oli sauva omansa suutuspäissään katkaisseelle hiihtäjälle

Kun ihminen kulkee pitkän matkan kohti kaukaista päämäärää, häntä alkaa usein väsyttää. Väsyneenä tulee tehtyä kaikenlaista, sellaistakin, mikä ei ole viisasta.

Olin kerran hiihtovaelluksella Saariselällä. Matkareitti oli itselleni outo, ja minun oli vaikeata hahmottaa sitä, miten matka oli edistynyt ja miten lähellä kohteena olevaa kämppää olimme.

Väsytti ja tuskaa lisäsi suksenpohjiin tarttuva lumi. Ei se ollut hiihtämistä, se oli taapertamista. Ja mitäpä tein, kun alkoi oikein harmittaa?

Otin suksisauvani ja löin sillä suutuspäissäni hangen keskeltä näkyvään kiveen– sillä seurauksella, että porkka meni poikki. Matkantekoni ei ollut helpompaa tyhmän tekoni jälkeen – se oli päinvastoin entistä raskaampaa.

Joku on saattanut yksinkertaistaa ruokavaliotansa, joku toinen on saattanut vähentää television katselua tai somessa vietettyä aikaa.

Olemme tulleet hiljaiseen viikkoon. Takana on monen mielestä pitkältä tuntuva paastonaika. Pääsiäisen valmistautumisen aika on kulunut meiltä jokaiselta eri tavoin. Monet meistä eivät ole muuttaneet mitenkään arkista elämäänsä.

Monet ovat kuitenkin myös ”paastonneet”. Joku on saattanut yksinkertaistaa ruokavaliotansa, joku toinen on saattanut vähentää television katselua tai somessa vietettyä aikaa. Oli miten oli, kaikkien meidän paastoajan matkamme on lähellä loppuaan. Pääsiäisen juhla on lähellä.

Mutta miten sinä, joka yritit elää paastonajan arkeasi normaalista poikkeavalla tavalla, miten sinä jaksoit? Oliko matka helppo vai tuntuiko se loputtomalta tarpomiselta – ajanjaksolta, jossa ei ollut mitään järkeä? Kaduitko sitä, että edes yritit? Harmittaako se, että huomasit oman tahdon olevan kovin heikko?

Löysin kämpältä sauvan, jossa luki TARVITSEVALLE.

Jos tältä tuntuu, niin onnittele itseäsi! Me ihmiset olemme tapojemme orjia. Meidän ei ole helppoa muuttaa elämäntapaamme, ajatuksiamme ja ajankäyttöämme. Jos tätä yritämme, joudumme usein tilanteeseen, jossa tekee mieli lyödä matkalla käytetty porkka tai matkasauva rikki.

Juuri tuollaiset hetket opettavat meitä ymmärtämään, mistä paastossa (=pääsiäiseen valmistautumisessa) on perimmältään kysymys. Kysymys on siitä, että saamme epäonnistuneina ja usein väsyneinä ihmisinä luottaa siihen, että pääsiäisen sanoma on tarkoitettu juuri meille. Pääsiäisen sanoma koskettaa vahvimmin juuri meitä, joiden elämä on rikkinäistä ja epätäydellistä.

Pääsiäisen sanoma on siinä, että ristillä riippuvasta Jeesuksesta tulee maailman Vapahtaja. Sanoma on siinä, että kaikki voimansa menettäneistä tehdään vahvoja, että syntisistä tehdään pyhiä.

Kun olin rikkonut sauvani ja pääsimme perille kohteena olleelle Saariselän kämpälle, löysin kämpältä sauvan, jossa luki TARVITSEVALLE.

Sauva ei ollut ihan oikean kokoinen, mutta se oli kuitenkin sauva. Koin, että se oli jätetty kämpälle juuri minua varten.

On matkamme tulevaan pääsiäiseen ollut millainen tahansa, me saamme ottaa sen sanomasta mukaamme sen, mitä tarvitsemme. Tuo tarve ei ole meillä ihmisillä erilainen, vaan samanlainen.

Jokainen meistä haluaa olla rakastettu. Juuri tuosta pääsiäisen sanoma puhuu. Kaikki ensimmäisen pääsiäisen tapahtuvat kertovat siitä, että Jumala teki kaiken, koska hän rakasti ja edelleenkin rakastaa meitä.

Hyvää ja siunattua pääsiäisen aikaa!

Kirjoittaja on Muonion vs. kirkkoherra.