Ihmiset

Viikon kirje: Diakonissaopiskelijan matka kulkee idästä länteen

Matka "idästä länteen" kuvastaa omaa diakonissaopintojeni kulkua, erityisesti se kuvastaa maantieteellistä matkaa Kuusamosta Kolariin. Mutta tämä matka kuvastaa myös vertausta siitä, kuinka diakoniatyö toimii eri puolilla maatamme. Olen saanut oppia ja kokea Kolarin seurakunnan tapaa palvelulla lähimmäisiä. Olen nähnyt, kuinka erilaiset kohtaamiset, kulttuurit ja perinteet tarjoavat omat vahvuutensa diakonian kentällä.

Diakoniatyö ilmenee käytännössä monilla eri tavoilla. Se voi olla konkreettista auttamista, taloudellista tukea, kotikäyntejä, kerhoja tai vierailuja jne. Kaikissa näissä, keskiössä on arvokas kohtaaminen, huomioiden ihmisten tarpeet. Vaikka seurakuntien välillä voi olla kulttuurisia ja perinteiden eroja, diakoniatyön ytimessä on kuitenkin sama ihmisläheinen tehtävä: auttaa heikommassa asemassa olevia ja tuoda toivoa.

Eri seurakuntien diakoniatyön juuret ovat syvällä kristillisessä opetuksessa. Jeesus itse tuli palvelijaksi ja antoi esimerkin siitä, kuinka meidän tulisi elää ja palvella toisiamme. Hän kohtasi sairaat, köyhät, vieraantuneet ja heikoimmassa asemassa olevat ja teki heille tilaa. Näin voimme luottaa siihen, että palvelutehtävä on yhteinen.

Helmikuun lopulla suuntaan matkani täältä lännestä kohti itää, Kuusamoa. Kun kuljemme itse kukin omia polkujamme kohti tulevaisuutta, on hyvä muistaa, että matkamme ei ole yksinäinen. Jumala on suunnitellut matkamme ja tiemme. Raamatun sana "Niin kaukana kuin itä on lännestä" kuvastaa Jumalan parantavaa, kutsuvaa ja uudistavaa voimaa ja rakkautta.

Tällä perustalla on turvallista tehdä diakoniatyötä jokaisessa seurakunnassa, niin idässä kuin lännessä. Kiitos Kolarin seurakunnalle ja diakonissa Tiialle mahdollisuudesta tutustua ja oppia upeasta diakoniatyöstä, mitä Kolarin seurakunnassa tehdään.

Riitta Jaakkola, diakonissaopiskelija

Diakonia ammattikorkeakoulu, Oulu