Kolumnit

Viekö hartaus leikkiaikaa?

Tiia Helander pohtii Muonion seurakunnan Viikon kirjeessä asiaa yhdessä kerholaisten kanssa.

Terveisiä Muonion seurakunnan Puuhiksesta! Se on viikoittainen kerho eskareille ja 1–2.-luokkalaisille. Nyt saat kuulla mitä lapset sanovat tästä kerhosta.

Kivien maalaus on täydessä käynnissä ja vieressä toivotaan lasikuulien menevän oikeisiin kohtiin Fortuna-pelissä. Kysyttyäni mitä haluatte kertoa Puuhiksesta viikon kirjeeseen, alkaa monesta suusta kuulumaan vastauksia.

– Täällä on vaan niin kivaa.

– Täällä on hyvää välipalaa.

– Täällä saa tehdä kaikkea kivaa.

Kivaa tekemistä kerrotaan olevan askartelu, leikkiminen, pelailu ja ulkoilu. Tärkeää on myös, että saa olla kavereiden kanssa.

Pohdimme yhdessä, mille alustalle talo kannattaisi rakentaa, että se kestäisi monenlaiset päivät ja myrskyt.

Pohdimme, mikä tunne Puuhiksessa olon aikana on. Lapset kertoivat olon olevan hyvä, iloinen, virkeä ja aktiivinen. Puuhiksessa on tosiaan elämän ääniä ja reipasta tekemistä.

Hetken päästä pohdimme, onko jotakin, mikä Puuhiksessa mietityttää. Siihen kuului pienen pohdinnan jälkeen vastaus, että hartaus taitaa viedä leikkiaikaa.

Keskustelimme lasten kanssa siitä, kuinka se leikkiaikakin voi sujua mukavammin ja reilummin hartauksien myötä. Hartaudessa saa rauhoittua koulupäivän jälkeen ja vain olla. Siellä myös pohditaan ja opitaan tärkeitä asioita, joita voidaan ottaa käyttöön kotona, harrastuksissa ja koulussa.

Tämän kerran hartaudessa isolle huopataululle ilmestyy hahmoja ja asioita, kuullaan ukkosen ja sateen ääniä. Lapset kuuntelevat ja katsovat mielenkiinnolla, mitä tarinassa tapahtuu seuraavaksi. Pohdimme yhdessä, mille alustalle talo kannattaisi rakentaa, että se kestäisi monenlaiset päivät ja myrskyt.

Ehkä juuri silloin näille olisi hyvä löytää aikaa, kun tuntuu, että aikaa ei ole.

Jäin pohtimaan tätä lasten ajatusta siitä, viekö hartaus leikkiaikaa. Hetken mietittyäni hoksasin, että ainakin minulla on tämä sama ajatus ajoittain.

Elämän ja arjen täyttää kaikenlainen tekeminen, onko aikaa ja halua rauhoittua ja hiljentyä. Eikö sekin aika kannattaisi käyttää johonkin muuhun tekemiseen? Kerkeäisi laittamaan pyykit (tai ehkä katsomaan puhelinta).

Samaa ajatusta saattaa olla myös siinä, lähdenkö kirkkoon, rauhoitunko hetken, hiljennynkö rukoukseen. Ehkä juuri silloin näille olisi hyvä löytää aikaa, kun tuntuu, että aikaa ei ole. Hiljentymisestä ja Jumalan puoleen kääntymisestä saa jaksamista, toivoa ja rauhaa. Saa huokaista hetken ja vain olla, ei tarvitse suorittaa.

Me lähdetään nyt tekemään koreja!

Minua ilahdutti myös se, kuinka aivan tavallisista asioista lapset pitävät Puuhiksessa: kaverit, välipala, leikkiminen ja ulkoilu.

– Puuhis on kiva, kun se on Puuhis!

Perusasiat ovat tärkeitä meille kaikille. Kiireenkin keskellä on hyvä pysähtyä ja pitää kiinni niistä perusasioista, jotka kannattelevat arkea. On hienoa, kun arkeen mahtuu välillä myös jotain uutta – tällä kertaa Puuhiksessa se taitaa olla uusi koripalloteline pihalla. Me lähdetään nyt tekemään koreja!

Huokaisun hetkiä ja siunausta arkeen!

Kirjoittaja on Muonion seurakunnan diakoniatyöntekijä.