Kolumnit

Vesa Pellikan kolumni: Miten maailmassa käy ensi vuonna?

Me emme olisi jääneet historian väistämättömän tuntuisten tapahtumien alle.

Kun luemme historiaa, tulee väistämättä mieleen kysymys, mikseivät he nähneet niin ilmeistä asiaa. Jälkiviisauden tuomalla tiedon varmuudella me olisimme nähneet ja ennakoineet.

Ihmiset muistivat kesän 1914 aivan varmasti, muttei viinisadon laadusta.

Stefan Zweig kirjoitti kirjassaan Eilispäivän maailma: ”Kesä oli ihanampi kuin koskaan ja vielä ihanampaa oli luvassa, ja me kaikki seurasimme huolettomina maailman menoa...Jos tällainen sää jatkuu, saamme tänä vuonna verratonta viiniä. Ihmiset tulevat varmasti aina muistamaan kesän 1914!”

Ihmiset muistivat kesän 1914 aivan varmasti, muttei viinisadon laadusta. Heinäkuussa 1914 syttyi ensimmäinen maailmansota. Näin lähellä olevaa tapahtumaa eivät aikalaiset voineet nähdä vaikka olivat, kuten Stefan Zweig, hyvin informoituja ja koulutettuja ihmisiä.

Ajateltiin, että se on ohimenevää hullutusta.

Ei ”mitään erikoisempaa tapahtunut tänään,” Ranskan kuningas Ludwig XVI kirjasi päiväkirjaansa kesäkuun 17. päivänä 1789. Tuona päivänä kolmas sääty oli kreivi Mirabeaun johdolla julistautunut kansalliskokoukseksi. Ranskan suuri vallankumous alkoi.

Historian dramaattiset tapahtumat tapahtuvat, ja niiden ennakointi on vaikeaa.

Juutalaisvainot Natsi-Saksassa olivat monen mielestä aivan selvästi nähtävissä. Silti harva aikalainen näki tulevan. Ajateltiin, että se on ohimenevää hullutusta. Hullutustahan se oli, mutta ei todellakaan ohimenevää, eikä todellakaan harmitonta.

Diktaattorin tapainen johtaja ei ajattele rationaalisesti.

Voiko historiasta oppia?

Oppimista on varmasti ainakin siinä, että ennustaminen on vaikeaa.

Miten maailmassa käy ensi vuonna?

Ennustelin vuonna 2022 Ukrainan sodan alkaessa, että sota päättyy kesäkuuhun mennessä. Tulin siihen tulokseen, että sota menee Venäjällä niin huonosti, että he keksivät nopeasti jonkin ratkaisun sotaan.

Ajatukseni oli virhe. Ajattelin liian rationaalisesti.

Historia on osoittanut kaksi asiaa. Diktaattorin tapainen johtaja ei ajattele rationaalisesti. Hän käy koko ajan kamppailua omasta arvovallastaan, eikä siksi minkään virheen myöntäminen käy päinsä. Ihmisten elämällä ei ole silloin mitään merkitystä.

Toinen virhe ajattelussani oli vanhan sanonnan unohtaminen. Sota on helppo aloittaa, mutta sitä on vaikea lopettaa.

Olin aliarvioinut historian opetukset tai oikeastaan olin vain toivonut parasta.