Kolumnit

Vesa Pellikan kolumni: Lapin tuhoaminen ei ollut sotahistorian poikkeus

”Ei historia eikä perimätieto tiedä kertoa sen laatuisesta hävityksestä, joka kävi yli Lapin maan syksyllä 1944.”

Näin alkoi kotini seinässä olevan muistotaulun teksti. Taulu kertoi Lapin hävityksestä. Vanhemmat ikäpolvet jakoivat lähihistoriaa uudella tavalla tuon tapahtuman jälkeen: ennen hävitystä ja hävityksen jälkeen.

Ei Lapin tuhoaminen ollut sotahistoriassa poikkeuksellinen.

Lapin tuhon syyllinen oli Saksan peräytyvä 20. vuoristoarmeija Lothar Rendulićin johdolla. Rendulić oli – ironista kyllä – lempinimeltään Hitlerin vapaapalokuntalainen, koska hänet siirrettiin aina sinne, missä tilanne oli tukalin.

Hän organisoi häviävän armeijan puolustustaisteluja. Hän käytti yleisesti panttivankeja ja määräsi suoritettavaksi siviiliväestön teloituksia Venäjällä, Italiassa ja Kroatiassa, ei kuitenkaan Suomessa eikä Norjassa. Sodan jälkeen hänet tuomittiin 20 vuodeksi vankilaan sotarikoksista.

Poltetun maan taktiikka oli ja on edelleen armeijoiden keinovalikoimassa, ja se on monella tavalla toimiva ja tehokas puolustautumisen muoto.

Saksalaiset jopa avustivat omien lähtökiireiden ohessa siviiliväestön poistumista alueelta.

Jatkosodassa Ilomantsin tappion jälkeen 13. elokuuta 1944 Puna-armeijan yleisesikunta Stavka yhdessä Stalinin kanssa taipui käsitykseen, että Suomen valtaaminen ei käytettävissä olevilla voimilla onnistu. Kaikki tarvitaan Valko-Venäjällä alkaneeseen suurhyökkäykseen kohti Saksaa.

Aselepo saatiin aikaiseksi 4. syyskuuta. Suomen välirauhan ehdoista syntyi päämajan näkökulmasta kolme ongelmaa.

Ensimmäinen ja akuutein oli Lapin väestö, joka oli jäämässä taistelujen jalkoihin. Lothar Rendulićin maineen tuntien se oli aito uhka koko väestölle.

Pohjois- ja Itä-Lapin osalta annettiin käsky evakuoinnista 6. syyskuuta. Evakuointi aloitettiin. Sen erityispiirre on, että saksalaiset jopa avustivat omien lähtökiireiden ohessa siviiliväestön poistumista alueelta. Näin ei Saksa juuri missään toiminut.

Toinen ongelma oli se, että Neuvostoliitto ei hyväksynyt suomalaisten taktiikkaa sopia saksalaisten kanssa aikatauluista, ettei syntyisi taistelua ja menetettäisi ihmishenkiä lähes turhassa taistelussa. Saksalaiset olivat muutenkin lähdössä.

He olivat vieläkin pelottava vastustaja, lähes ehjä armeija kaikkine aselajeineen. Heidän häätämisensä ei olisi Suomen käytettävissä olevilla voimilla onnistunut.

Historia kertoisi nyt, että hävitys olisi ollut taktinen järkevä ja looginen toimi.

Kolmas ongelma oli Neuvostoliitto. Heidän aikeitansa ei tiedetty ja siksi aloitettiin siviiliväestön poistaminen alueelta. Pelättiin, että saksalaisten poistuessa ja suomalaisten tullessa perässä syntyisi tyhjiö, jonka venäläiset täyttäisivät ja aselevosta huolimatta päättäisivät alkaa valtaamaan Lappia.

Päämaja määräsi evakuoinnin, jotta siviiliväestö ei joutuisi toisen häikäilemättömän diktaattorin panttivangeiksi, ja suunnitteli Lapin polttamista venäläisten edestä sekä puolustustaistelun aloittamista.

Jos näin olisi käynyt, historia kertoisi nyt, että hävitys olisi ollut taktinen järkevä ja looginen toimi.

Kirjoittaja on kolarilainen lukion rehtori, historian ja yhteiskuntaopin lehtori ja kirjoittamisen harrastaja.